Aamu alkoi tämän nettisivun tekemisellä samalla kun odottelin, että kello tulee Suomessa kahdeksan ja pääsen osallistumaan työpuheluun. Kahvilassa istuessani sinne saapui korillinen hedelmiä. Näytin ilmeisesti uteliaalta, koska minulle tarjottiin ilmaista maistiaista. Mikäs siinä. Hunajapäärynä oli miellyttävän makuinen makea päärynä. Lohikäärmehedelmä oli riemunkirjava kiivi. Jos minulle olisi kuvailtu tällaista hedelmää viikko sitten, olisin väittänyt ettei sellaista ole olemassakaan: kuori oli paksu ja vaaleanpunainen vihertävillä ulokkeilla ja hedelmäliha valkoista mustilla siemenillä. Hedelmän kasvattaa vain öisin kukkiva päällyskasvina kasvava metsäkaktuslaji, jonka pölyttävät lepakot. Että näin.
Lähdin sitten käymään Chatuchak Parkissa jota minulle oli hotellissa suositeltu. Puistoon pääsi helposti, sillä se sijaitsi sekä metro- että BTS-linjojen varrella.
Melkoinen puisto. Paljon vettä, paljon puita, paljon puutarhureita. Todella paljon puutarhureita. Sprinklereitä oli ripoteltu joka puolelle puistoa. Vesistöissä asui monenlaisia kaloja ja tumman veden läpi näkyi ajoittain japanilaistyyppisten koi-karppien hahmoja. Pienemmissä puroissa eli miljoonakaloja. Syy on ilmeinen: jokainen hyttynen joka sellaiseen lammikkoon yrittää munia saa elämänsä (viimeisen) yllätyksen.
Puissa äänteli kiivaan oloisesti monenlaisia eläimiä, mutta en nähnyt niistä yhtäkään. Äänensä perusteella ne saattoivat olla kädellisiä ihan yhtä todennäköisesti kuin lintujakin. Myös oravia oli paljon, mutta suurin osa niistä ei mielestäni muistuttanut eurooppalaista oravaa. Ne olivat hennompia, silkkisemmän näköisiä. Muutama orava taas oli hyvinkin suomalaisen näköinen väriä lukuunottamatta. Ne muistuttivat suomalaista myös käytökseltään, ja arvelisin että niitä oli ruokittu joko luvan kanssa tai ilman. Kaupunki oli puistossa koko ajan läsnä liikenteen äänien ja pilvenpiirtäjien muodossa.
Tarvottuani puistossa puolisen tuntia pysähdyin katsomaan karttaa. Olin päässyt puoliväliin pohjois-eteläsuunnassa. Unohtakaa Amerikka, Aasia on se paikka jossa kaikki on nykyisin suurempaa. Päätin palata aiemmin tutkimaani Central Plazan kauppakeskukseen ja vierailla samalla reissulla Union Mallissa, joka sijaitsi yhden BTS-pysäkin päässä.
Union Malliin pääsi erilaisia putkia ja kävelysiltoja pitkin BTS-asemalta. Huomionarvoista oli, että näissä putkissa oli kojuja, joissa myytiin kaikenlaista. Union Mall oli sisällöltään hyvin erilainen kuin Central Plaza. Siinä missä Central Plaza oli länsimaistyyppinen, Union Mall oli hieman hämmentävästi viitisen kerrosta täynnä katukojuja, joissa myytiin lähinnä vaatteita. Liikkuminen kauppakeskuksessa oli kuitenkin helppoa johtuen lattiaan maalatuista viivoista, jotka olivat vieläpä eri värisiä eri kerroksissa.
Palasin takaisin Central Plazalle melko pian, koska yleisesti ottaen siellä myytävä tavara oli minusta mielenkiintoisempaa. Käveltyäni ovesta sisään en hetkeen tajunnut, missä olin. Joka puolelle oli ripustettu punaisia lyhtyjä joissa oli kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Harhailin vähän aikaa ympäriinsä, ja näin lisää lyhtyjä sekä työntekijöitä ripustamassa niitä. Niinpä tietysti: kiinalainen uusi vuosi. Kätevää. Ensin on singles day, sitten black friday, cyber monday ja joulualet. Siitä siirrytään sujuvasti länsimaiseen uuteen vuoteen, kiinalaiseen uuteen vuoteen, thaimaalaiseen uuteen vuoteen ja sitten ollaankin jo juhannuksessa. Ja aina on syytä alentaa hintoja.
Pohjakerroksesta löytyi tällä kierroksella apteekkeja (kaikki apteekit oli ilmeisesti siirretty sinne) sekä ruokakauppa. Ostin muutaman KN95-hengityssuojaimen UCare-apteekista. Ruokakaupassa myytiin kaikkea. Lohikäärmehedelmiä, viinejä ja keilapallon kokoisia japanilaisia omenoita. Ostin lisää pullaa ja palasin kotiin, mutta jäin vahingossa pois vasta Kasetsartin pysäkillä. Jouduin ylittämään moottoritien päästäkseni kotiin. Normaalisti se ei olisi ollut edes mahdollista, mutta nyt oli ruuhka-aika. Mikään ei liikkunut mihinkään, ja ihmiset vain kävelivät tien yli.