Tanan on dolmio orientatiopaiva. Riensin aamulla koululle International Building seitsemääntoista. Paikka ja aika oli
selvinnyt vasta intensiivisen googlauksen jälkeen, tietoa ei löytynyt esimerkiksi kv-toimiston sivuilta. Vaihto-oppilaita
oli paikalla arviolta sata, ja arviolta puolet heistä oli Ranskasta. Erikoista. Viereeni istui suomalainen joka kertoi
saaneensa TPY5:ltä (jonka olin käynyt aiemmin toteamassa autiotaloksi) kämpän. Jaa.
Ensin katsottiin propagandavideo, sitten kuultiin puheita paikallisiltä silmäätekeviltä. Kv-toimiston puheen piti lakia Kaliforniassa lukenut amerikkalainen, joka kertoi että voi yrittää järjestää harjoittelupaikkoja, mutta ei takaa että sellainen löytyy. Spoken like a true lawyer. Kehotettiin kaikkia käyttämään facebookkia. Käytä ihan keskenäsi vaan. Lisää puheita, ruokaa. Tauko. Se tulikin tarpeeseen, koska luentosalin ilmastointi oli säädetty jääkylmäksi.
Eräs ranskalainen alkoi jutella minulle, ja hengasimme loppupäivän yhdessä. Hyvä tyyppi, saattoi selittyä sillä että hän oli puoliksi skotti.
Kävelimme takaisin luentosaliin, ja saimme hiukan tapakoulutusta jonka veti vallan hauska naisihminen. Muistutti minua Chrisjen Avasaralasta sillä erotuksella, että hän viljeli enemmän huumoria. Thaimaassa ilmeisesti soitetaan kansallislaulu televisiosta, radiosta ja julkisilla paikoilla ämyreistä aina kello 8 ja kello 18 ja kaikkien odotetaan nousevan sekä hiljentyvän sitä kuuntelemaan. Sama biisi soitetaan elokuvateattereissa. Kuninkaan loukkaaminen on ankarasti kielletty, ja kuningasperheen kuvia tulee kunnioittaa. Sain kuulla rikkoneeni etikettiä, koska en tehnyt wai-elettä aina ohittaessani kolmen perustajan patsasta yliopistolla. Onneksi kukaan ei nähnyt. Alemmassa asemassa olevan henkilön kuluu pitää päänsä alempana kuin ylempiarvoisen henkilön. Jos ylempiarvoinen istuu, niin ohi kävellään kumarassa. Thaimaa on kuitenkin länsimaistunut eivätkä edes paikalliset itse noudata tapoja läheskään aina.
Sitten oli vuorossa kiertoajelu tietynlaisella… bussilla? Siitä en kostunut paljoakaan, koska kukaan ei kertonut missä tarkalleen ottaen ajelimme ja mitä ympärillä oli. Päädyimme kirjastoon, jossa saimme pienen esitelmän kirjaston palveluista. Siellä on elokuvateatteri.
Päädyin vahingossa vapaaehtoiselle kirjastokierrokselle seisottuani väärässä paikassa. Tapasin porukassa saksalaisen ja tsekin, ja kierroksen loputtua näytin heille paikkoja (ranskalainen oli myös mukana). Kävimme kaupassa ostamassa heille tarpeelliset yliopiston tunnukset, sitten hakemassa opiskelijakorttiin kuvia ja vieläpä kv-toimistossa. Saksalainen oli saapunut samana aamuna, ja hänellä oli yhä matkalaukut mukanaan. Vaihdoimme myös yhteystietoja.
Illalla eräs paikallinen näytti minulle paikkoja. Hän puhui minulle BTS:n lipunmyynnistä Rabbit Cardin joka on jonkin sortin sarjalippu julkiseen liikenteeseen. Menimme Ratchayothinin asemalle. Kävelimme siellä olevassa kauppakeskuksessa katsellen ravintoloita. Siellä oli myös IMAX-teatteri, joka oli ihan yhtä loistelias kuin Central Plazassa oleva. Kompleksin ulkopuolella oli katukojuja, jossa myytiin paikallisia ruokia. Söin mustekalaa. Maistui kanalta. Paikka oli hienosti valaistu. Palasimme lopulta sisälle ostoskeskukseen, jossa oli myytävänä mitä fantastisimpia jäätelöannoksia. Sellainen täytyi saada. Vohveli, keksi, banaaninpaloja, brownieta, jäätelöä, kermavaahtoa, suklaakastiketta ja kirsikkana kakun päällä kirsikka kakun päällä. Ja kaikki tämä mahtui yhteen annokseen.
