Päivä alkoi hitaasti, kun unohdin koulupuvun ja huomasin sen vasta asemalla. Reppu tarkistettiin taas, mutta vain ensimmäinen osasto. Jos minulla olisikin mukana ydinkärki tms. niin se olisi helppo piilottaa repun pikkutaskuihin koska niitä ei tutkita. Menin koululle tietotekniikan osastolle, ja hississä tuli vastaan herrasmies joka katsoi asiakseen auttaa ja käytti kymmenen minuuttia siihen että tavoitti oikean henkilön puhelimitse ja sopi sitten meille tapaamisen. Avulias kaveri. Täyttelin papereita lyijykynällä ja yksi lensi tietysti ilmastoinnin voimasta sohvan alle.
Täällä on myös ilmeisesti menossa rekrymessut. Kävelin hetken aikaa ilmastoiduissa teltoissa ja minut yritettiin rekrytä softafirmaan hommiin firman oikein hyvää englantia puhuvien edustajien toimesta. Sama jatkui Boschilla. Messuilla edustivat myös esimerkiksi sellaiset firmat kuin Mitsubishi ja Yamaha. Laajuudeltaan Tampereen Yliopiston yrityspäivät olivat mielestäni kokonaisuudessaan suuremmat.
Söin lounasta jo tutuksi tulleessa yliopiston kahvilassa. Sen jälkeen palasin tietotekniikan osastolle jossa professori Kitsana minut tapasi. Eurooppalaisen koulutuksen saaneena hän kätteli minua (ensimmäinen kerta tässä maassa), ja opasti sitten huoneeseensa. Selvittelimme sitten kurssivalintojani. Hän alkoi soitella eri paikkoihin ja varmisti, että tiedot olivat oikein. Kyllä eivät olleet. Vääriä aikatauluja, puuttuvia sijainteja ja yksi kurssi oli minulle liian haastava (se ei ollutkaan Thai-kielen peruskurssi). Lukkari meni uusiksi. Lisäksi tohtori kyseli asioita Suomesta, miten olen viihtynyt ja muistutti että täällä liikkuu kaikenlaista huijaria joten kannattaa olla varovainen. Hän ilmaisi kiinnostuksensa käydä Tallinnassa ja kerroin hänelle kuinka Helsingistä pääsee helposti Tallinnaan. Hän myös antoi numeronsa siltä varalta, että joku menee persiilleen ja tarvitsen apua. Ja niin siinä vain kävi, että ensimmäistä kertaa opiskeluideni aikana joku yliopiston henkilökunnasta on hyvinvoinnistani kiinnostunut. Ei tarvittu kuin 4,5 vuotta opiskelua ja 8000 km reissu ulkomaille että sellainen tyyppi tuli ensimmäistä kertaa vastaan.
Tein pienen tutkimusmatkan yliopiston pohjoisosaan. Löysin ison altaan täynnä karppeja ja tilapioita. Vettä täynnä olevia ruukkuja ja koristeastioita oli siellä täällä, ja ne oli poikkeuksetta täytetty miljoonakaloilla. Eräässä puistossa kävellessäni ohitseni lensi kärpänen. Pörinä kuitenkin katkesi yhtäkkiä ja kun aloin tarkastella läheistä puuta tarkemmin, pieni harmaa lisko kipitti runkoa pitkin ylös. Se oli hyvin nopealiikkeinen, mikä on vaihtolämpöisille tyypillistä näin kuumassa. Myös paikalliset sokerimuurahaiset liikkuvat todella nopeasti.
Yliopistolla liikkumisen arvoitus on alkanut selvitä. Paikalliset käyttävät liikkumiseen mopoja, joiden kuskit tunnistaa pinkeistä huomioliiveistä. Kyyti maksaa kuulemma 20-30 bathia. Kukaan matkustajista ei käytä kypärää, ja naismatkustajilla on omintakeinen tapa istua poikittain satulassa. Itse turvauduin yliopiston sähköbussiin kampuksella liikkuessani (se on ilmainen).
Illalla kävin taas vaihteeksi Central Plazalla ja etsin uimavarusteita. Löysinkin sellaisia (oikein merkkitavaraa), ja harkitsen vahvasti investoinnin tekemistä. Hankin myös uuden mobiililiittymän, tällä kertaa edellistä nopeamman. Ostin pohjakerroksesta japanilaista kanaruokaa sekä muutaman eurooppalaisen pullan iltapalaksi.