Thaimaan liikenne on jokseenkin kaaoottista. Jalankulkijalla ei ole oikeuksia eikä suojatie tarkoita ilmeisesti oikein mitään. Tiet ovat maailman vaarallisimpia. Autot ja mopot myös tunkevat kaikille mahdollisille sivukujille ja joskus harvoin myös jalkakäytäville. Yliopistollakin niitä on joka paikassa. Ruuhka-aikana kadut ovat täysin tukossa eikä mikään liiku mihinkään, mutta bensaa palaa ja kaupungin ilmanlaatu heikkenee nopeasti. Ainoa vehje jolla saattaa päästä johonkin on moottoripyörä. Sinänsä on kuitenkin mielenkiintoista, että liikennesääntöjen näennäisestä puutteesta johtuen ihmiset välttelevät päälle ajamista. Suomessa joku saattaa ajaa autonsa rusinaksi ihan vain siksi, että on sääntöjen puitteissa oikeassa. Täällä kaikki tietävät, ettei onnettomuuksista hyödy kukaan.
Yliopistolla on helpoin liikkua joko sähköbussilla jotka ajelevat säännöllisiä reittejä tai sitten ottamalla mopotaksi. Paikallisilla neitosilla on omintakeinen tapa matkustaa istuen satulassa poikittain.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana autot ovat keskimäärin paljon uudempia kuin Suomessa. Suora vertailu on kuitenkin vaikeaa, koska aasialaisia malleja ei myydä Euroopassa. Haluan uskoa, että syy tähän on jokin muu kuin päästö- ja turvallisuusmääräykset. Liikenne on vasemmanpuoleista niin teillä kuin raiteillakin.
Täällä jossain on paikka, jossa ajetaan kilpaa öisin. En tiedä missä tai minkä vuoksi, mutta sellainen on jossain. Olen nähnyt huomattavan määrän lähes täysin normaalin näköisiä autoja joihin on kuitenkin jostain syystä asennettu Brembon kirkkaanpunaiset kilpajarrut jotka kertovat, että niillä pääsee muuten aika lujaa. Joskus jossain saattaa olla takasiipi tai helmalevikkeet, mutta erot vakiomalleihin ovat ulkoisesti hyvin vähäisiä. Vrt. suomalainen myrkynvihreä amistuning-auto liekkikuvioilla josta on sahattu pakoputki pois ja jonka suurin teholähde löytyy moottorin sijaan audiovahvistimesta.
Julkinen liikenne ei ole Bangkokissa kovin kummoista, mutta se on parantunut huomattavasti viime vuosina. BTS SkyTrain avautui vasta 1999. Tällä hetkellä BTS:n kiskoja on rakennettu 53 kilometriä. Vertailun vuoksi Tukholmassa on 110 km tunnelbanaa vaikka väestöä on vain reilu kymmenesosa siitä mitä bangkokissa. Tukholmassa matkustajia on päivittäin noin 900 000, Bangkokissa 700 000. Onneksi joku jossain on vihdoin tullut järkiinsä, ja vuoteen 2029 mennessä BTS-verkoston pituuden pitäisi yltää jopa viiteensataan kilometriin.
BTS:n asemalaiturit ovat useimmiten kaksikerroksisia: ensin kävellään portaat ensimmäiselle tasolle, josta voi ostaa lippuja. Paljon matkustavalle on usein kannattavaa hankkia nk. Rabbit card joka on samanlainen kuin TKL:n arvolippu tai SL:n Access-kortti. Korttia ei voi kuitenkaan ladata internetissä, vaan ainoastaan asemilla olevalla kioskilla ja setelirahalla. Kasetsartin asemalta voi matkustaa Mo Chitiin asti maksamatta mitään. Kun lippu on hankittu, tulee nousta aseman toiseen kerrokseen. Toisin kuin esimerkiksi Tukholmassa, useimmilla asemilla kiskot ovat keskellä ja asemalaiturit oikealla ja vasemmalla. Oikeat portaat täytyy siis valita etukäteen.
Junat on useimmiten tapetoitu mainoksilla niin sisä- kuin ulkopuoleltakin, ja lisäksi junissa pyörii mainoksia (äänet päällä) sisällä olevilla videonäytöillä.