Vietettyäni aamupäivän puistossa suuntasin koululle BTS:llä. Yliopisto järjestää vaihtareille tarkoitetun buddy programin, jossa vaihtarit ryhmäytetään muutaman paikallisen opiskelijan kanssa, jotka haluavat oppia englantia. Tulin paikalle hieman myöhässä (jolla ei ollut mainittavaa merkitystä, koska moni muukin oli myöhässä). Huoneessa oli jo paljon ihmisiä. Haahuilin vähän aikaa ympäriinsä, kunnes kaksi paikallista viittoivat minut istumaan samaan pöytään kanssaan. Puhuimme kaikesta tavanomaisesta, mitä opiskelen, mistä tulen jne. He kyselivät myös mitä kaikkea olen tähän mennessä tehnyt. Toinen lupasi näyttää minulle paikan, jossa käy parturissa. Varsin mukavia jätkiä kaiken kaikkiaan. Sitten alkoi virallisempi osuus ja yksi kv-toimiston edustaja alkoi puhua jotain mikrofoniin, mutta hälinää oli sen verran etten tiedä mitä. Lopulta kuitenkin meidät arvottiin eri ryhmiin, enkä tietenkään päässyt samaan ryhmään näiden kavereiden kanssa. Välittömästi luettuani paperilappusen jossa oli ryhmäni numero eräs ranskalainen leidi pyysi, että saisi vaihtaa lapun koska hän ei halunnut olla ranskalaisen kaverinsa kanssa samassa ryhmässä. Mikäpä siinä. Päädyin lopulta samaan ryhmään kahden paikallisen tytön ja erään jo aiemmin tapaamani ranskalaisen kanssa. Harmitti. Ei muuten mitään, mutta ehdin bondata niin kahden muun kaverin kanssa enkä usko näiden kahden osaavan suositella miesten partureita yhtä hyvin. Jostain syystä kv-toimisto yritti pakottaa kaikki myös käyttämään Facebookia ja jakamaan kaiken Facebookissa. Olin vastahakoinen suostumaan pyyntöön.
Loppuillasta kävin ensimmäistä kertaa ravintolassa, josta olen tilaillut ruokaa Grabilla. Sitä piti vallan mukava vanha nainen, ja minulle selvisi myös miksi ruoka saapui sieltä aina niin nopeasti: ravintolan ulkopuolella oli toistakymmentä toimetonta Grab-kuskia moottoripyörineen mekastamassa keskenään, ilmeisesti tilauksia odotellen.