Vesihanan latenssi on pilvenpiirtäjässä merkittävä.
Kun hanasta kääntää, voi kestää hyvinkin pitkään että putkesta tulee vettä. Jos haluat kuumaa vettä, kannattaa valmistautua odottamaan pari minuuttia. Muita kiinnostavia asioita asunnostani ovat esimerkiksi se, että hissi pysähtyy vain joka toisessa kerroksessa eräänlaisella kerrosten väliin rakennetulla tasanteella. 13. kerros puuttuu kokonaan, sen korvaa 12A. Parkkihallin katolla on puutarha, mutta itse talossa ei ole kattotasannetta tai muuta puutarhaa.
Lisäksi kylpyhuoneessa on ilmeisesti tapahtunut jotakin omituista, ja alapuolella oleva asunto on kärsinyt vuodosta. AirBnb-vuokraisäntäni tuli tänään aamulla paikalle tutkimaan sitä putkimiehen kanssa, ja he kävivät kiivaanoloisen keskustelun jostain asiasta ja poistuivat sitten paikalta. Lähetin viestin jossa tiedustelin kylpyhuoneen tilannetta, mutta siihen ei ole toistaiseksi vastattu.
Lähdin yliopistolle syömään kaverin kanssa. Yliopiston sähkökulkuneuvo lähti kuitenkin odottamattomaan suuntaan ja parkkeerasi vieläpä kymmeneksi minuutiksi taukopaikalle. Pääsin lopulta ruokalaan, ja söin paistettua riisiä, kanakastiketta ja perunaa. Parasta ruokaa, jota olen yliopistolla saanut. Tämän jälkeen siirryin allasosastolle rentoutumaan. Hämähäkki sovituskopissa ei ole liikkunut.
Urheillessa meni reilu tunti tahi niille main. Sitten suuntasin kohti päivän pääkohdetta, Chatuchakin pohjoisosassa sijaitsevaa buddhalaista temppeliä, jota paikalliset kutsuvat nimellä Wat Phra Si Mahathat (Wat viittaa temppeliin). Matkustin sinne Grab-taksilla yliopistolta. Harmillisesti sain jalkaani haavan kun maasta hieman vinottain törröttänyt oksa osui jalassani kohtaan, jota sandaali ei suojannut.
Perillä tapasin paikallisen oppaani, joka esitteli minulle temppeliä. Temppeli itsessään on valkea osapuilleen kirkonkellon muotoinen rakennelma. Alueella on lisäksi esimerkiksi asuntoja munkeille ja muutama koju josta voi ostaa virvokkeita. Temppeliin ei sovi mennä kengät jalassa, ja sisäänkäynnin vieressä oli paikka johon ne oli mahdollista jättää. Heti sisäänkäynnin jälkeen temppelissä oli useita Buddha-patsaita. Jokaiselle viikonpäivälle on omansa. Minun Buddhani oli kädet ristissä seisova perjantain Buddha, koska olen syntynyt perjantaina.
Temppelialueella kuljeskeli useita munkkeja, joilla oli valkea kaapu. Tiedusteltuani asiasta sain selville, että he eivät ole munkkeja ensinkään, vaan nunnia. Munkin kaapu on oranssi tai rusehtava, nunnan vaalea. Kummatkin ajavat päänsä paljaiksi.
Opin kuinka osoittaa asiaankuuluvaa kunnioitusta temppelille. Esimerkiksi kynnyksen päälle ei sovi astua, ja lisäksi Buddhan kuville tulee kumartaa tietyllä tavalla. Lisäksi Wai tulee suorittaa aina munkin kävellessä ohi.
Temppeliä ympäröi puistoalue, jossa oli paljon eläimiä. Puluja oli paljon ja niiden ruokkiminen ankarasti kielletty. Niinpä kaikki ruokkivat niitä. Puistossa tepasteli myös puolivillejä kanoja (ja erityisesti kukkoja) sekä koiria ja kissoja. Lammikoissa ui suurikokoisia monneja.
Yhdellä kanalla oli perässään seitsemän tipun pesue. Siinä kävellessämme kana alkoi kuopia maassa olevia lehtiä kävelytielle. Annoin kanalle kokeeksi pienen palan pullaa, jota se ei kuitenkaan syönyt. Sen sijaan kana nokkaisi sitä pari kertaa ja antoi sitten poikastensa syödä hieman pienempiin osiin hajonneen pullanpalan. Kanaemo ei nähtävästi itse syönyt mitään koko aikana, vaan jätti löytämänsä ruuan poikasilleen. Temppelialueella oli aitauksessa myös muutama lehmä, joille sai syöttää järviruo’on näköisiä heiniä rahaa vastaan.
Kävelimme temppelistä etelään ja ennen pitkää vastaan tuli Baan Bhangkhen-niminen paikka, jossa oli pieni siisti puistoalue, kallis ravintola ja mökkejä tikun nokassa.
BTS-asemalle palasin erittäin äänekkäällä mutta myös edullisella bussilla. Hintaa muutaman kilometrin reissulle tuli 13 bahtia.
Vatsavaivoista ei ole enää jälkeäkään.