Päätin herättyäni lähteä yliopistolle kuntosalille ja mahdollisesti myös uima-altaalle. Lihaksia särki edellisen päivän treenin jäljiltä merkittävästi. Lähettelin aamulla viestejä ja sain selville että Kasetsartin markkinat alkavat tänään. Lisäksi vuokraisäntäni tiedotti, että kylpyammeessa on vuoto mutta sitä ei tarvitse korjata kun olen täällä, ts. seuraavaan kuukauteen. Alapuolella asuva kaveri on epäilemättä tästä uutisesta mielissään.
Poistuessani BTS:stä havaitsin, että joka puolella on sadoittain kojuja, joissa myytiin kaikkea mahdollista. En tiedä, mitä tarkalleen ottaen olin odottanut, mutta en tätä. Kojuissa myytiin ruokaa, jälkiruokaa, hedelmiä, kasveja, työtuoleja, ruokaryhmiä, Buddhan kuvia, kissoja, koiria, sokerioravia, maansiirtokoneita, sprinklereitä, puutarhaletkuja, porakoneita ja kaikkea muutakin maan ja taivaan väliltä. Ihmisiä oli liikkeellä paljon ja meteliä lisäsivät tarjouksiaan kailottavat myyjät. Kadut oli katettu mustalla harsolla, joka suojasi ihmisiä auringolta. Kävelin pari kilometriä kuntosalille. Koko matkan ajan kadulla oli kojuja sekä oikealla että vasemmalla.
Treenasin jalkoja puolisen tuntia ja lähdin sitten takaisin markkinoille. Löysin komeita puusta valmistettuja purjeveneen pienoismalleja. Ruuaksi ostin jonkinlaista taiwanilaista uppopaistettua kanaa, joka oli peitetty paksulla kerroksella juustoa ja maustettu miellyttävästi. Herkullista!
Loppuillasta paikallinen oppaani liittyi seuraan ja ostelimme markkinoilta kaikenlaista naposteltavaa. Sitten istuimme uima-allasrakennuksen viereen syömään niitä.
Villi sammakko ilmaantui pusikosta, ja luolamiesvaistoni ohjaamana pyydystin sen paljain käsin. Sammakko oli neutraalin värinen ja sen iho oli kurttuinen. Otin siitä muutaman valokuvan ja päästin sitten vapaaksi. Sammakko loikki hitaasti tiehensä ja pohdin kuinka tämä selkeästi säälittävän puolustuskyvytön eläinlaji on selvinnyt tähän asti kuolematta sukupuuttoon.
Katsellessani sammakon etenemistä havaitsin, että sen edessä oleva pieni ötökkä katosi kuin taikaiskusta. Tämä oli mielenkiintoista, sillä en ollut koskaan aiemmin nähnyt sammakon ruokailevan muualla kuin luontodokumenteissa. Päätin videoida tapahtuman. Yritin poimia maasta pienen, noin muurahaisen kokoisen ötökän ja tarjota sitä sammakolle. Ötökästä oli kuitenkin vaikea saada ihmisen paksuilla nakkisormilla otetta. Päätin siis lähestyä ongelmaa toisesta päästä, ja otin sammakon uudelleen kiinni. Siirsin sammakon lähimmän ötökän viereen ja se katosi. Suurnopeusvideo paljasti sen päätyneen vaaleanpunaisen kielen mukana sammakon suuhun.
Lähetin kuvan sammakosta KU-buddyilleni tarkemman lajinmäärityksen tekemiseksi, ja myös sain sellaisen. “Toad, toxic skin if you touch”.
Noh, selvisipähän kuinka ne pysyvät hengissä.