Aamulla päätin lähteä tutkimaan vanhaakaupunkia. Se on hyvin lähellä hotellia ja aluetta ympäröi yhä osa ikivanhasta muurista sekä vallihauta. Päätin mennä apostolinkyydillä.
Havaitsin, että nimestään huolimatta vanhakaupunki ei ollut erityisen vanha, eikä edes keski-ikäinen. Rakennukset olivat paria temppeliä lukuunottamatta samanlaisia kuin muualla Chiang Maissa, ehkä jopa uudempia. Thai-hieroja oli joka toisessa talossa ja loput olivat hotelleja tai ylihintaisia ravintoloita. Puolet vastaantulijoista olivat valkoihoisia ja kylteissä oli tekstit kiinaksi ja englanniksi. Paikkahan on täysi turistirysä!
Tutkin erään matkajärjestäjän oven ulkopuolella olevia esitteitä ja omistaja ilmaantui tarjoamaan palveluksiaan. Minulla ei ollut aikaa käydä enää missään, mutta päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja kysellä kaupungin tarjoomasta.
Norsut olivat monen esitteen aiheena. Kuulemma Chiang Main pohjoispuolella norsukohteet ovat kiinalaisten bisnesmiesten hallinnassa, kun taas eteläpuolella rahasi käytetään norsujen hyväksi. Norsutarhoissa norsuille haetaan pellolta syötävää ja lisäksi tehdään norsujen tarvitsemat lisäravinteet luonnollisista raaka-aineista. Lisäksi päivään saattaa sisältyä muita aktiviteetteja, kuten bambulauttareissu joella. Puheeksi tulivat myös kiinalaisturistit. Matkanjärjestäjä ei ollut kovinkaan pahoillaan kiinalaisturistien kadosta, pikemminkin päinvastoin.
Kysyttyäni kuivatuista hedelmistä hän näytti minulle kartalta paikan, josta niitä oli mahdollista ostaa. Lisäksi hän neuvoi junien kanssa toimimisesta ja ilmaisi huolensa liiallisesta kemikaalien käytöstä maanviljelyssä. Kiitin avusta ja päätin jatkaa seuraavaksi hedelmiä ostamaan.
Matkalla ei tapahtunut mitään muuta merkittävää kuin se, että vanhan kaupungin porttien ulkopuolella oli kohtuuhintainen banaanipannukakkukauppias. Ostin pannukakun 40 bahtilla, ja se oli herkullinen. Myyjä intoutui myös neuvomaan reitin hedelmäkauppaan, vaikka se oli puhelimen navigaattorin takia jokseenkin tarpeetonta.
Löysin oikean paikan ja menin etsimään hedelmäkojua. Thaimaassa ulkotilojen ja sisätilojen ero on usein jokseenkin hämärä, enkä tajunnut olevani sisällä rakennuksessa ennen kuin näin liukuportaat. Löysin etsimäni nopeasti: kymmenet kojut kauppasivat erilaisia pähkinöitä ja hedelmiä, juuri kuten Doi Inthanonin markkinoilla. Suuri pussillinen maksoi sata bahtia. Käteinen oli kuitenkin lopussa ja minun oli nöyrryttävä käymään pankkiautomaatilla (kallista), jotta sain hedelmät ostettua.
En ollut nähnyt oikein mitään kiinnostavaa koko päivänä, ja päätin palata hotellille. Paluumatkalla havaitsin, että kaupunkia halkoo joki. Joen rannoilla kasvoi vesihyasinttia ja muutama paikallinen virvelöi ahvenia. Kävelin joen vartta pitkin useita kilometrejä ennen kuin käännyin vasemmalle hotellia kohti. Reitillä oli kauppa, joka myi erilaisilla täytteillä varustettuja pullia. Ilokseni onnistuin ostamaan kaksi kananmunakeltuaistäytteellä (Foi Thong) puhumatta lainkaan englantia. Sawadii krap, jiisip baht? Chai khaa! osoitus sormella Song! Khop khun krap!
Kävelin tämän jälkeen DHL:n toimistoon, joka oli matkan varrella. Tiedustelin, mitä maksaa paketti Suomeen. Myyjä ei osannut suunnilleenkaan sanoa missä päin maailmaa kyseinen kääpiövaltio sijaitsee, joten näytin sen kartalta. Koska myyjä ei tämän jälkeenkään ollut ihan vakuuttuneen näköinen, esitin hänelle Wikipediasta thainkielisen Suomi-artikkelin. Laatikolle olisi tullut kuitenkin hintaa useampi tuhat bahtia koosta riippuen, joten luovuin lähettämisaikeistani. Lisäksi kuivattuja hedelmiä postittaessa DHL haluaa tietää tuotteen parasta ennen- sekä tuotantopäivän. Tämän sain selville Google Translaten avulla.
Palasin hotellille ja tilasin ruokaa. Minulle ei koskaan selvinnyt mitä. Hyvää se kuitenkin oli.