Pääni osui asunnossani olevaan valaisimeen, ja seuraksena yksi valaisimen kolmesta lasilevystä tippui ja särkyi tuhannen päreiksi. Rehtinä vuokralaisena ilmoitin heti asiasta AirBnb-vuokraisännälleni, joka alkoi etsiä uutta lamppua.
Eilisiltana hän lähetti minulle kuvan uudesta lampusta jonka hintalapussa oli 2200 bahtia ja väitti tätä edulliseksi, sillä rikkomani valaisemen arvo oli kuulemma 5000 bahtia. Olin syvästi järkyttynyt. Olin myös vähintään yhtä syvästi skeptinen.
Tämä huoneisto on selkeästi suunniteltu viimeistä esinettä myöten AirBnb-käyttöön. Ovessa on koodilukko, jotta omistajan ei tarvitse henkilökohtaisesti vaivautua paikalle luovuttamaan avaimia. Lisäksi siitä lähtien kun ensimmäisen kerran astuin tämän asunnon kynnyksen yli minulla on ollut sellainen kutina, että tämä kaveri on käynyt AirBnb:n mukavuuslistan läpi ja ostanut sitten halvimman mahdollisen version kaikesta. Näin hän voi valehtelematta sanoa asunnosta löytyvän kaikki mukavuudet ja silti maksimoida voiton. Mikroaaltouuni: 17 vuotta vanha. Televisio: kahdenkymmenen tuuman malli kirpputorilta. Internet: AIS:ltä halvin mahdollinen wifi-mokkula 200 bahtilla kuussa jne. Kaikki kalusteet olivat halvinta laatua: yhdessäkään ollut esimerkiksi käytetty oikeaa puuta vaan kaikki oli lastulevyä.
Silti hän oli jostain syystä päättänyt investoida 5000 bahtia kattovalaisimeen. Kuitti oli mystisesti kadonnut.
Pääni sisällä jokainen aivosoluni huusi täyttä kurkkua apinaa koijataan, apinaa pumpataan.
Siksi päätin lähteä tänään etsimään lamppuja. Ensimmäiseksi minä ja paikallinen oppaani lähdimme BTS:llä Ha Yaek Lat Phraon asemalle, josta kävelin jonkin matkaa pieneen kauppakeskukseen jonka yhteydessä oli Tesco Homepro. Taivas oli kävellessäni lyijynharmaa. Juuri saapuessani kauppakeskukseen alkoi ensimmäinen Thaimaassa näkemäni sadekuuro. Ehdin kuivana sisään, mutta sitten jostain kuului pamaus ja valot sammuivat. Menin takaisin ulos katoksen alle, ja ihastelin kaatosadetta pitkän tovin.
Vähän ajan päästä valot syttyivät uudelleen. Ilmastoinnin humina oli kuitenkin poissa. Löysin oikean kaupan ja siellä oli kuin olikin monenlaisia valaisimia. Vähemmän yllättäen vuokraisäntäni oli löytänyt kaupan toiseksi kalleimman kattolampun. Havaitsin myös, että kyseisen valaisimen kattoon kiinnitettävä osa on niin leveä, ettei sitä voi edes asentaa kämppääni.
Olisin ehkä lähettänyt vuokraisännälle vastaehdotuksen, mutta tämä Tesco oli sen verran kallis kauppa että päätin etsiä valaisinta muualta. Keskihinta lampuille oli vähän yli tuhat bahtia.
Sade loppui. Päätin turvautua ruåtsalaisten apuun ja katsoin kartalta, missä on lähin IKEA. Niitä on Bangkokissa kaksi: Bang Na etelässä ja Bang Yai lännessä. Olin jo aikeissa ottaa taksin Bang Nahan, mutta sitten näin violetin viivan Bang Yaihin. Metrolinja. En ole koskaan matkustanut violetilla linjalla, joten päätin tehdä sen tänään.
Ensin suuntasin lähimmälle sinisen linjan asemalle, ja matkasin sieltä Tao Pooniin asti. Siellä metro yllätyksekseni nousi tunnelistaan maanpinnan yläpuolelle, ja violetti linja oli kokonaan maanpinnan yläpuolella. Linjaa liikennöi kuitenkin metroyhtiö MRT, ei BTS joka on vastuussa muista skytrain-linjoista.
Matkustin violetilla linjalla lähes pääteasemalle asti. Toisin kuin sinisellä linjalla, matkustajia ei ollut kovin montaa. Matkalla oli Saimaa-niminen asema, jonka koin hauskaksi. Havaitsin myös, että MRT:llä matkustaminen on todella edullista verrattuna BTS:ään vaikka en kiinnittänytkään tarkkaan hintaan huomiota.
Bang Yain IKEA on rakennettu mammuttimaisen CentralPlaza WestGaten yhteyteen. Olisin ollut vaikuttunut, mutta vastaavia mammuttimaisia kauppakeskuksia löytyy täällä joka toisesta talosta ja ICONSIAMin jälkeen mikään tunnu miltään. IKEA löytyi ja sukelsin innolla sisään tähän Ingvar Kampradin sinikeltaiseen lahjaan ihmiskunnalle. Mieleeni tuli jälleen joskus lukemani artikkeli siitä, kuinka mainiosti ruotsalaiset ovat onnistuneet kaupallistamaan keskinkertaisuuden: ei se IKEAn tavara mitenkään erityisen loistokasta ole, mutta se on halpaa, tiedät aina mitä saat ja suunnittelijat eivät ole täysiä pölvästejä.
Ensiksi menin tietysti hankkimaan lihapullia. Annos oli hintava, mutta ei siksi että lihapullat olisivat olleet kalliita vaan siksi, että muu ruoka Thaimaassa on niin halpaa. Annoksen päälle laitettiin pieni Ruotsin lippu, jonka taustapuolella luki “Imported from Sweden”. Maku oli sama kuin aina.
Valaisinosastolla hinnat olivat kohdillaan. Vuokraisäntäni sai neuvottelujen jälkeen haluamansa lampun, ja minulle se kustansi vallan kohtuulliset 438 bahtia. Heja Sverige!