Sunnuntai ei estä yliopistoa järjestämästä kokeita. Aamulla minulla oli kalenterissa jonkinlainen kuntotesti, joka vaaditaan painonnostokurssille. Iltapäivällä puolestaan oli Thai Studies -kurssin tentti.
Kävelin yliopistolle asunnoltani urheilutamineissa. Pienen hakemisen jälkeen löysin oikean rakennuksen: urheiluhallin, jossa oli satoja oppilaita jonottamassa erilaisiin testeihin. En tiennyt, mitä tehdä ennen kuin havaitsin kaikkien oppilaiden pitelevän valkoista paperilappua, jossa oli tekstiä. Ensiksi minun pitäisi hankkia kyseinen lappu jostain.
Kiersin rakennuksen ympäri ja näin pöydän jolla oli pino lappuja. Pöydän takana istui nainen. Aloin tutkia lappua, jossa oli thainkielistä tekstiä. Nainen yritti kertoa minulle, mitä tietoja minun tulisi täyttää lappuun mutta hän ei selkeästi osannut juurikaan englantia. Google Translaten kameraominaisuus kuitenkin tuotti lapusta onnistuneen käännöksen. Kiitin häntä, ja menin seinän viereen istumaan ja täyttämään lappua. Siinä kysyttiin kaikki mahdolliset tiedot uskonnosta alkaen ja lisäksi siihen oli varattu tilaa neljälle testitulokselle.
Havaitsin, että nainen oli hävinnyt pöytänsä äärestä johonkin, ja pian hän palasi mukanaan vanhempi mieshenkilö, joka kysyi osaanko thaita. Sitten hän selitti mitä eri kohtiin kuului täyttää. Tämä oli hieman tarpeetonta, koska olin jo täyttänyt lapun suurilta osin. Kiitin häntä avusta ja siirryin jonottamaan ensimmäiselle mittauspisteelle, jossa mitattiin pituus ja paino. Ilokseni olin edelleen 180 senttiä pitkä ja painoni oli 76 kiloa. Mittaaja laittoi mitat sekä puumerkkinsä paperiini.
Tästä jatkoin jonottamaan venytyspisteelle. Testaaja kysyi, osaanko thaita. En, mutta tämä testi on tehty peruskoulussakin eli tiesin mistä on kyse. Tällä pisteellä tuli mennä seinän viereen istumaan jalat suorana ja sitten kurottaa eteenpäin mahdollisimman pitkälle. Testipenkissä mitattiin sitten kurotusetäisyys. Tiesin tämän menevän huonosti jo istuessani oikeaan asentoon: jopa jalkojen saaminen täysin suoraksi tässä asennossa oli vaikeaa. Tulos oli 8. Sain myös puumerkin. Tämän jälkeen minun tuli käydä lisäksi hakemassa lähellä istuvalta virkailijalta leima puumerkin päälle.
Seuraava testi oli hallin yläkerrassa. Seurasin muita oppilaita lavalle, jossa tehtiin vatsalihasliikkeitä. Hallin lattialla puolestaan oli satoja oppilaita tekemässä jonkinlaista juoksutestiä.
Lavalle päästessäni testaajien harmaaseen univormuun pukeutunut nainen kysyi, osaanko thaita. Ei, en osaa vieläkään. Hän osoitti minulle kuitenkin lattialta jonon, jossa voin jonottaa vatsalihastestiin. Aikani jonotettuan oli minun vuoroni, ja edessäni oleva herrasmies auttoi laskemalla ja pitämällä jaloistani kiinni. Testi tehtiin siis parityönä. Minuutin aikana laskin tehneeni 50 vatsalihasliikettä. Parini sanoi 34. Pidin näin suurta poikkeamaa jokseenkin erikoisena, ja päätin testata asiaa itse joskus tulevaisuudesssa.
Lähtiessäni pisteeltä minut pysäytti valtavan suurikokoinen oppilas, joka kysyi englanniksi selkeällä ei-thaimaalaisella aksentilla osaanko thaita. En osaa. En kuitenkaan tiedä mitä hän halusi, sillä samalla hetkellä harmaapaitainen nainen viittoi minut hakemaan leimaa lappuseeni ja jouduin poistumaan paikalta.
Viimeisenä vuorossa oli juoksutesti. Oppilaat olivat muutamassa kymmenessä jonossa joissa oli vuorotellen tyttö ja poika. En tiennyt miten homma toimi, joten kysyin vieruskaveriltani. Hän sanoi, että on ihan yhtä kujalla kuin minä. Kymmenen minuutin empiirinen tarkastelu paljasti, mistä on kyse. Taustalla soi musiikki, ja säännöllisin väliajoin annettiin äänimerkki. Tarkoitus oli juosta urheiluhallin toiselle laidalle, kääntyä, odottaa äänimerkkiä ja juosta sitten takaisin. Jos lattiaan piirrettyä viivaa ei ehtinyt ylittää äänimerkkiin mennessä, jouduit pelistä pois. Juoksijoita oli kerrallaan kymmeniä, vuorotellen miehiä ja naisia.
Odottelussa kesti kauan. Cooperin testi on ulkomailla täysin tuntematon käsite eli sitä en odottanut, mutta pohdin miksi testi ei ollut tavanomainen kolmen kilometrin juoksu tms. Vastaus oli kuitenkin jokseenkin itsestäänselvä: ringin juokseminen ulkona 35 asteen helteessä oli läkähdyttävää ja mahdollisesti jopa vaarallista.
Juokseminen oli yllättävän raskasta. Sain kuitenkin puumerkin ja leiman. Minusta oli erikoista, että paperiin tarvittiin testaajan leima ja allekirjoitus: oppilas kuitenkin raportoi testin tulokset suurimmaksi osaksi itse tarkastajalle ja pystyi sanomaan ihan minkä tahansa luvun.
Sitten olikin jo kiire seuraavaan tenttiin. Jouduin vaihtamaan urheiluvaatteet suoriin housuihin ja valkoiseen kauluspaitaan käymättä suihkussa, enkä tuntenut oloani ollenkaan mukavaksi. Kävellessäni kohti tenttirakennusta sain kurssin Line-ryhmässä viestin vaihtarilta, jossa oli tenttitilan sijainti. Siihen assistentti vastasi lähettämällä toisen viestin, jossa oli myös tenttitilan sijainti. Kumpikaan näistä paikoista ei ollut sama, johon minut oli neuvottu edellisellä viikolla.
Vaihtarin ilmoittama rakennus oli oikea. Tenttitila oli samankaltainen kuin Suomessakin. Kysymyksiä oli kaksi kappaletta jokaisesta neljästä kurssilla käsitellystä aihealueesta. Jokaisesta kysymysparista piti vastata vain toiseen kysymykseen. Kysymykset eivät olleet kovin vaikeita. Ensimmäisessä johon vastasin tuli selittää arkeologian käsite ja mitä sillä voitiin saada selville. Toisessa tuli kertoa, miksi Thaimaan pääkaupunki on nykyisin Bangkok Ayutthayan sijaan. Kolmannessa tuli pohtia buddhalaisuuden vaikutusta Thaimaan kulttuuriin ja neljännessä selittää lainasanojen merkitys historiantutkimukselle. Kirjoitin joka aiheesta maksimimäärän, ja kiitin itseäni siitä, että olin edellisenä iltana lukenut Wikipediasta kenraali Taksin Suuresta.
Kokeen jälkeen ostin 7-elevenistä jäätelön ja suuntasin rankan koeviikon jälkeen kattouima-altaalleni rentoutumaan.