Koska opiskelijaviisumin saa suurlähetystöstä maksimissaan 90 päiväksi, se tulee uusia paikan päällä maahanmuuttovirastossa. Katsoin aiheelliseksi hoitaa asian hyvissä ajoin, ja matkustin sinne tänään taksilla.
Saavuin hallituksen rakennuskompleksiin kello 6:45 aamulla, kuten minua oli ohjeistettu koulun taholta. Tässä vaiheessa jonottamassa oli jo satoja ihmisiä, vaikka maahanmuuttovirasto aukeaa vasta kahdeksalta. Menin sitten jonon jatkoksi seisomaan.
Viidentoista minuutin kuluttua jono alkoi liikkua, ja minulle selvisi mitä jonotimme. Jonotimme jonotusnumeroita! Sain oman jonotusnumeroni, ja sen jälkeen kaikki istuivat aulaan odottamaan viraston aukeamista. Päätin lähteä kävelylle tutkimaan rakennusta, jossa oli paljon virastoja, kauppoja sekä keskellä varsin suuri kojuilla täytetty alue.
Pohjakerroksessa ostin muutaman valokuvan itsestäni. Niitä tarvittiin viisumin uusimista varten, enkä ollut tuonut niitä mukanani. Täällä niitä myi kuitenkin useita kauppoja. Palasin kuvat saatuani aulaan.
Vähän ennen kahdeksaa paikalle ilmaantui virkailija, joka järjesti meidät aiemmin saamiemme jonotusnumeroiden perusteella takaisin jonoon. Aikamme jonotettuamme pääsimme vihdoin virastoon sisään, jossa meille annettiin jonotusnumero virkailijalle. Istuin siis jonottamaan ED-tyypin viisumia numerolla 86. Istumalihaksia todella tarvittiin. Istuin paikoillani vakoillen välillä vieressäni istuvaa venäläistä, joka kirjoitti TypeScriptillä Next.js-frontendia jollekin tuotteelle käyttäen sellaisia ominaisuuksia, joita en tiennyt Reactissa edes olevan. Olisin saattanut kysyä häneltä jotain, mutta äijä piti Airpodit päässään koko kolme tuntia jotka siinä odottelin.
Viimein kellon ollessa vähän vaille 12 tuli minun vuoroni. Menin virkailijan luo, ja annoin tarvittavat paperit (olin täyttänyt ne valmiiksi yliopistolla). Hommassa meni ehkä viisi minuuttia, jonka jälkeen minut ohjattiin toiselle pisteelle, joka takavarikoi passini väliaikaisesti. Sitten käskettiin odottaa lisää. Odotin siis. Tiesin, että tässä vaiheessa hommassa ei menisi enää pitkään ja saatuani passini takaisin voisin lähteä pois.
Sitten kello löi 12. Kaikki komennettiin ulos viraston tiloista ja takaisin sai tulla kello 13. Ilmeisesti ruokatauko alkoi.
En saanut passiani takaisin. Toimitin siis tyhjää ja olin pahalla tuulella tunnin verran viraston ulkopuolella. Kävin 7-elevenissä ostamassa lämpimän voileivän ja söin sen.
Kello 13 menin takaisin virastoon odottamaan passiani takaisin enkä enää edes yrittänyt näyttää kärsivälliseltä. Muutaman kymmenen minuuttia odotettuani virkailija tulikin kantaen mukanaan laatikollista passeja. Sain omani takaisin ja kuusi ja puoli tuntia saapumiseni jälkeen pääsin lähtemään takaisin yliopistolle.
Jos minulla ei ole vielä SARS-CoV-2 -tartuntaa, niin tämän päivän jälkeen varmasti on.