Thaimaan sisällä alkunsa saaneiden uusien COVID-19 -tapausten määrä on ollut nollassa jo useita päiviä. Uusia tapauksia on tullut vain muutama ulkomailta.
Maskipakko ja ulkonaliikkumiskielto tekivät tehtävänsä ja hallitus on päättänyt, että on turha pitää maan liike-elämää suljettuna olemattoman epidemian takia. Tänään on ensimmäinen päivä, kun ostoskeskukset ja uima-altaat saavat olla auki.
Aamulla taivas lupaili sadetta. Pakkasin kuitenkin uimavarusteeni reppuuni ja lähdin etsimään avointa uima-allasta. En kuitenkaan yllättynyt, kun en löytänyt sellaista. Se, että uima-altaan avaamista ei ole ehdottomasti kielletty ei tarkoita, että ne olisi määrätty olemaan auki. Taloni 28. kerros on yhä lukittu eikä yliopiston uima-allas ollut myöskään avoinna.
Mutta entäpä sitten ostoskeskukset? Olin jo kävellyt yliopistolle asti, joten päätin jatkaa matkaa Central Ladpraoon. Alkoi sataa. Kävelin hiljakseen kohti BTS-asemaa pysytellen puiden katveessa ja katosten alla. Ei ollut kiire.
Pääsin BTS-asemalle, jossa minulta mitattiin kuume. Perillä minua tervehti mitä tervetullein näky: Central Plaza Ladprao oli kuin olikin auki! Oven edessä oli runsaasti kylttejä, joissa oli toimintaohjeita. Kaikkien piti skannata QR-koodi, joka vei nettisivustolle. Se oli kokonaan thaiksi enkä osaa sanoa, mistä oli kysymys. Jonkinlainen seurantasovellus varmaankin.
Menin kuitenkin sisään ja minulta mitattiin kuume. Väkeä oli melko paljon, ja ”social distancing” lähinnä toiveajattelua. En siltikään muista, koska olin viimeksi ollut näin onnellinen päästyäni ostoskeskukseen.
Haahuilin ympäriinsä hymy korvissa (mutta koska minulla ja kaikilla muillakin oli hengityssuojain, kukaan ei nähnyt). Päätin ostaa kaksi tarpeettoman räväkän väristä paitaa (kaksi yhden hinnalla, 790 bahtia) ja syödä japanilaisessa ravintolassa ihan vain siksi, että se oli laillista. Minulta mitattiin kuume ravintolan ovella, ja sisällä sai olla vain muutamia asiakkaita kerrallaan. Ihmiset jonottivat kuitenkin ravintolan edessä huomattavan tiiviisti.
Ruoka oli herkullista. Huomasin taas pohtivani, kuinka koto-Suomessa ymmärsin japanilaisen ruuan tarkoittavan lähinnä sushia. Todellisuudessa tämä on kuin ajattelisi suomalaisen ruuan tarkoittavan pelkkää hernekeittoa. Toki olisin varmaan kysyttäessä arvannut, etteivät japanilaiset pelkkää sushia syö mutta jotenkin en tullut koskaan pohtineeksi asiaa.
Ostettuani vielä muutaman pullan päätin lähteä kotimatkalle. Poistuin BTS-asemalle ja törmäsin erääseen skottiin ja ranskalaiseen jotka hyvin tunnen.
Skotti: What are you doing here? Minä: What are you doing here? Skotti (sarkastisesti): We came to see you.
He olivat matkalla Swenseniin syömään jäätelöä, ja sain kutsun liittyä seuraan. Olin unohtanut koko hemmetin jäätelöbaarin olemassaolon. Mietittyäni asiaa noin kolme sekuntia päätin tehdä U-käännöksen. Menin siis kuumemittauksen kautta takaisin sisään ja seuraavan tunnin söimme alakerran Swensenissä jäätelöä oikein koko rahan edestä.
Poistuimme BTS-asemalle jossa meiltä mitattiin kuume ennen kuin saimme mennä junaan. Se ei edelleenkään mene Bang Buan asemalle asti, joskin olen havainnut että jostain syystä junia kolistelee nykyään puolenyön jälkeen jatkuvalla syötöllä asemani ohi. Jonkinlaista testausta kaiketi.
Kävelin kotiin ja kävin matkalla 7-elevenissä. Sisäänkäynnillä minulta mitattiin kuume. Ostin vähän lisää pullaa ja kävelin kotiin. Sisäänkäynnillä minulta mitattiin taas kuume.
Tänään oli virkistävän erilainen päivä. Olen myös melko varma siitä, että minulla ei ole kuumetta.