Päätin suunnata tänään Kata Beachille, joka on tätini suosikki. Se sijaitsee melko lähellä hotelliani, joka on hyvä asia: Grab-taksi maksaa yli 500 bahtia vaikka matkaa olisi sata metriä.
Kävin ensiksi katsomassa olisiko vastaanotossa tänään joku paikalla. Ei ollut. Sitten suuntasin aamiaiselle samaan kahvilaan, jossa olin käynyt eilen. Päätin turvautua tänään länsimaiseen ateriaan, jossa oli munia, pekonia ja kinkkua. Se oli erinomaista.
Jatkoin jokseenkin autiota rantakatua pitkin kohti Kata Beachia. Lähes kaikki kaupat olivat kiinni. Silloin tällöin joku paikallinen ajoi mopolla tai autolla ohitseni. Näin mopovuokraamoita, mutta ne oli suljettu.
Muutaman kilometrin käveltyäni näin sademetsän läpi johtavan kivetyn tien. Google Mapsin mukaan tie johtaisi rannalle, joten päätin kokeilla sitä. Nyt on kuitenkin sadekausi, joten valmistauduin henkisesti juoksemaan pakoon siltä varalta että kohtaisin armadan hyttysiä.
Tiellä oli jonkin verran mutaa. Oikealla puolella oli sademetsä ja jyrkkä rinne, vasemmalla taas pudotus ja sen alla mutaa, vettä, mutavettä ja mudassa kasvavia puita. Lisäksi mudasta törrötti kasvien juuria tai vastaavia. Ikävän näköisiä piikkejä joka tapauksessa.
Etenin varoen mutaista ja lätäkköistä tietä eteenpäin. Sitten tein sen virheen että pysähdyin ottamaan panoraamakuvaa, ja havaitsin olevani musta-valkoraidallisten hyttysten lounasateria. Jatkoin rivakkaasti matkaa, ja jouduin kävelemään osan ajasta tien reunakivetyksen päällä. Se oli koholla itse tiestä eikä se siksi ollut märkä tai mutainen.
Lopulta saavuin hiekkarannalle ja havaitsin olevani sekä 1. aivan rannan pohjoispäässä että 2. joen väärällä puolella. Vasemmalla puolellani ollut mutavesi nimittäin virtasi hiekkarannan poikki mereen. “Joki” oli kuitenkin vain pari senttiä syvä.
Hiekka oli täynnä ravunkoloja, ja rannan viereisessä kivikossa paikallinen kalastaja virvelöi jotain, en kuitenkaan tiedä mitä. Alue oli minusta huomattavasti mielenkiintoisempi kuin Karon Beach. Punaisia lippuja oli kuitenkin täälläkin joka paikassa.
Päätin kävellä rannan eteläpäähän. Matkalla näin paljon rapuja, useita Thaimaassa asuvia Farangeja, ja pari vuokrattavaa vesiskootteria. Pohdin hieman niiden vuokraamista, mutta internetin mukaan jotkut vesiskootterivuokraajat väittävät ajelun jälkeen farangin rikkoneen laitteen ja pyytävän tolkuttomia lisämaksuja. Kävin välillä uimassa istumassa rantavedessä.
Huomattavan ajan kuluttua saavutin rannan eteläpään, jossa oli paljon samanlaista kivikkoa kuin pohjoisessakin. Rapuja oli paljon, tällä kertaa piikkijalkaisia kivirapuja jotka kipittivät piiloon kivenkoloihin kun tulin liian lähelle.
Kivet muodostivat rannalle pienen laguunin. Kun tutkin laguunia, paikalle ilmestyi noin 18-vuotias paikallinen nimeltään Bambon jonka kanssa aloin juttelemaan. Hän teki Instagramiin videoita meren muoviroskasta. Keräsimme yhdessä merestä muovia. Hän sijoitti tämän lisäksi muutamia muita muoviesineitä ympäri kivikkoa, joka on jokseenkin kyseenalainen vaikuttamiskeino. Ilmiötä ei tarvitse erikseen lavastaa, meressä on ihan riittävästi muovia muutenkin. Aihe on tärkeä, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja.
Nykäisin kalaverkon jäänteet irti kivestä, johon se oli takertunut. Sain verkosta peukalooni haavan, jota en kuitenkaan huomannut ennen kuin Bambon huomautti siitä.
Kokeilimme myös sukeltamista. Koska aallokko oli vähäistä, homma oli vaaratonta. Kuulemma. Meri oli kuitenkin niin samea, ettei pinnan alla nähnyt juuri mitään. Meri oli myös hieman vaarallinen, koska aina kun meri vetäytyi niin se imi merelle päin yhtä paljon kuin aalto vei rannalle päin. Lisäksi olimme hieman tarpeettoman lähellä rantakivikkoa. Osuma kiveen voi aiheuttaa paljon vahinkoa.
Bambon tarjosi minulle vieraanvaraiseen thaimaalaiseen tapaan illallista ja haki jostain paistettua riisiä, jonka söimme kivillä istuessamme. Maksua hän ei suostunut ottamaan vastaan. Hämmästyn edelleen siitä kuinka paikallisilla ihmisillä ei ole välttämättä mitään mutta he jakavat silti sen, minkä voivat. Hän lupasi myös lainata minulle surffilautaansa seuraavana päivänä.
Lopulta keräsimme löytämämme roskat muovipussiin. Ranta jäi jäljiltämme hieman parempaan kuntoon kuin missä se oli aiemmin ollut.