Heräsin kello 2:30 aamulla ja purin matkalaukkuni sisällön kaappeihin ja tein internetissä monenlaista selvitystyötä liittyen päivän askareisiin. Aikomuksenani oli käydä kielikoulussa tiedustelemassa kurssien perään. Laitoin myös puhelimeni kuvaamaan aamunkoitosta timelapse-videota. Tein myös sellaisen havainnon, että sängyssäni ei ole sijauspatjaa ollenkaan. Se on itse asiassa melkoisen kova.
Tuli muuten mieleen, että eilispäivänä IKEAsta palatessani päätin jäädä MRT:stä pois Mo Chitin asemalla vaihtaakseni BTS:ään joka veisi minut kotiin. Vaihtoehtona oli tehdä sama vaihto yhtä pysäkkiä myöhemmin Ha Yaek Lat Phraon asemalla. Päätökseni oli hirveä virhe: Tuohon aikaan illasta puolet BTS:istä kulki vain Mo Chitin asemalle asti. Seurauksena oli se, että pohjoiseen matkustavat (joita oli muuten huomattava määrä) joutuivat jäämään Mo Chitissä pois junasta. Ne junat, jotka jatkoivat Khu Khotiin asti olivat niin täynnä, että osa matkustajista ei yksinkertaisesti mahtunut ahtautumisesta huolimatta sisään. Pääsin siis jatkamaan matkaani vasta neljännellä junalla, joka asemalle tuli. Jos olisin vaihtanut vasta Ha Yaek Lat Phraolla, paikalle olisi kyllä tullut täysi juna, mutta monta ihmistä olisi poistunut tuolla isolla asemalla junasta. Lisäksi junaan pyrkiviä ihmisiä olisi ollut vähemmän. Toisaalta, mikäpä kiire tässä olisi?
Palatkaamme tähän päivään. Lähdin Tesco Lotus-supermarkettiin ostamaan tarpeellisia tykötarpeita: pyykkikorin, astianpesuainetta, pyykinpesuainetta yms. Matka sujui kohtalaisen kätevästi BTS:llä. Kaupassa kului aika paljon aikaa yrittäessäni tulkita eri purkkien ja pullojen etikettejä. Hintalapuissa oli usein tuotteiden nimet englanniksi, joka helpotti tehtävää. Päädyin hankkimaan ananastiskiainetta ja ananaspyykinpesunestettä. Ajatus ananaspesuaineista kuulosti hauskalta, koska kun syöt ananasta, niin ananas syö sinua. Ananaksen sisältämä bromelaiini-entsyymi nimittäin hajottaa proteiineja, josta syystä ananasta käytetään joskus lihan mureuttamiseen ruuanlaitossa. Voisi siis kuvitella, että se saattaisi olla ainakin teoriassa pätevää tavaraa myös puhdistusaineissa.
Tiedätkö, kuinka valitaan nopein kassa? On suositeltavaa valita se, jolla on vähiten ihmisiä ja vähiten tavaraa. On kuitenkin vielä yksi tärkeä seikka, joka olennaisesti vaikuttaa kassojen nopeuteen eli Pienten Vanhojen Rouvien Suhde (PVRS). Kaikella kunnioituksella pieniä vanhoja rouvia kohtaan, he eivät yleensä ole nopeimpia kassa-asiakkaita. Valitsin kassan, jolla oli minua ennen vain yksi asiakas. Hän oli kuitenkin pieni vanha rouva. En tiedä, mitä siinä tapahtui: rouva kaivoi paikallisen henkilökorttinsa esille, ja alkoi räpeltää kassahenkilön kanssa puhelinta jotakin mystistä tarkoitusta varten. Aikaa kuitenkin kului niin paljon, että nainen, joka saattoi olla esimiesasemassa alkoi ohjata ihmisiä toiselle kassalle. Itse olisin myös siirtynyt, mutta tavarani olivat jo liukuhihnalla. Sitten tämä nainen tuli, otti muitta mutkitta tavarani hihnalta ja auttoi minua kantamaan ne toiselle kassalle. Se kulkikin huomattavasti nopeammin.
Raahasin ostokset kotiini miettien matkalla, että olisi aika jees omistaa asunto. En ole koskaan aiemmin kokenut halua omistaa asuntoa yhtään missään. Minulla ei ole toki sellaiseen varaa, en tiedä onko se edes mahdollista farangille ja paikallinen rakennustaidon laatu ei ole paras mahdollinen, mutta tulipahan jostain syystä mieleen.
Ostin 7-Elevenistä ananaspasteijan ja ison vesipullon. Aikomuksenani on kerätä jääkaappiini vesipullokokoelma, jota voin sitten käydä alakerran käänteisosmoosilaitteella uudelleentäyttelemässä aina silloin tällöin. Kävin myös talon toimistossa, jossa minulle annettiin hieno kuvallinen ID-kortti, jolla pystyin tarvittaessa todistamaan olevani talon asukas.
Lähdin sitten tapaamaan ystävääni skottia, ja söimme lounasta Central Plazan food courtissa (฿200). Sain ilokseni kuulla, että Thaimaan visa-on-arrival kestää nykyisin neljäkymmentäviisi päivää eikä kolmekymmentä. Etsimme myös minulle sopivaa reppua. Olin jättänyt vanhan kaksikymmentä vuotta palvelleen Kiplingini kotiin aikomuksenani ostaa uusi, kevyempi ja suurempi malli samalta valmistajalta. Central Plazassa on virallinen Kipling-kauppa, mutta hyvin harmillisesti reppuja ei ollut myytävänä kuin muutama, eivätkä ne tehneet suurtakaan vaikutusta. Viime kerralla niitä oli saatavilla enemmän. Toivon valikoiman olevan parempi muissa kaupoissa, joskaan en tiedä kuinka realistinen tämä haave on.
En sitten jetlag-päissäni jaksanut mennä mihinkään kielikouluun tiedusteluja tekemään, vaan menin kotiin pesemään pyykkiä ja nukkumaan. Ehtii sitä myöhemminkin, kurssit alkavat tietääkseni vasta kuukauden lopussa.