Aamulla menin jälleen talon katolle katselemaan auringonnousua. Yritin myös kuvata auringonnousun timelapse-videolle ylimmältä katolta, mutta yritys ei ollut erityisen onnistunut. Jalustani värisi hieman tuulessa ja se oli liian matala sekä kaukana reunasta, josta syystä suuri osa videostanikin oli talon kattoa. Vastaisuudessa toimivampi strategia olisi pultata hankkimani Manfrotto Superclamp talon tukirakenteisiin ja kiinnittää kamera siihen. Havaitsin myös, että imukuppi tarttuu kiinni talon istutuslaatikoiden kivipintoihin, joka on niin ikään hyödyllistä kameran kiinnitystä ajatellen.
Kävin aamuyhdeksältä talon toimistolla. Varsin pitkällisen selvitystyön jälkeen kävi ilmi, että heillä ei ollut täytettyä TM30-kaavaketta, mutta he ilmoittivat asiasta asunnon omistajalle.
On nyt myös selvä asia, että en ole koskaan nähnyt tai täyttänyt TM30-kaavaketta missään. Se ei ole minun vastuullani enkä ole tehnyt mitään virhettä. Vastuu kyseisen paperin täyttämisestä kuuluu yksinomaan vuokranantajille sekä hotelleille ja muille majoitusliikkeille. Se tehdään hotelleissa kaikista turisteista, eivätkä he itse välttämättä edes tiedä sitä. TM6-kaavake eli departure card sen sijaan on kaavake, joka tulee täyttää lentokoneessa tai kentällä ja joka tulee esittää rajavartijaviranomaiselle ja johon kuuluu kirjoittaa esimerkiksi majoituspaikan nimi. Sellaisen olen aiemmalla vierailullani täyttänyt. TM6-paperi on kuitenkin poistettu käytöstä toistaiseksi kesäkuusta alkaen. TM30-paperin tarkoituksena on kaiketi varmistaa, että matkailija on ollut TM6-kaavakkeessaan totuudenmukainen, joskaan ei ole varmaa että millaisella pieteetillä lappuja syynätään vai syynätäänkö ollenkaan.
Ehkä harmillisin asia Thaimaassa on sen byrokratia. Maahantulosäädökset voivat muuttua monta kertaa vuodessa, ja ajan tasalla pysyminen on vaikeaa. Lisäksi on epäselvää, kuinka paljon väliä näillä asioilla todellisuudessa viranomaisille on: lukemieni artikkelien mukaan TM30-kaavakkeita on muodollisesti vaadittu täyttämään jo vuodesta 1979, mutta hommaa on tehty melko puolivillaisesti ennen vuotta 2019 (jolloin tulkintaa tiukennettiin) tai vuoden 2020 jälkeen (jolloin tulkintaa höllennettiin). Jos hotellinomistaja tms. ei raportoi ajoissa, hänen tulee maksaa sakkoa, mutta hotellissa työskentelevä ystäväni sanoo lähettävänsä jatkuvasti raportteja myöhässä eikä ketään ole koskaan kiinnostanut.
Sain myöhemmin päivällä vahvistuksen siitä, että TM30 oli täytetty ja ilmoitin tämän asian kielikoululle. Ennen sitä olo olikin kuin kuolemaantuomitulla, vaikka en tosiaan ole toiminut millään lailla väärin. Joka tapauksessa, kaiken pitäisi olla nyt kunnossa.
Joka tapauksessa, toimistosta päästyäni lähdin uima-altaalleni rentoutumaan. Katolla oleva vartija joka ei selvästi puhunut sanaakaan englantia pysäytti minut, ja halusi selvästi jotain. Esitin hänelle lopulta asukaskorttini, jonka jälkeen hän ystävällisesti viittoi minut jatkamaan matkaani.
Menin iltapäivällä yliopiston uima-altaalle, koska uima-altaalla ei voi ikinä viettää liikaa aikaa. Kävelymatka altaalle kesti noin neljäkymmentä minuuttia, ja reitti kulki kuninkaallisen metsäviraston alueen kautta. Ovella minut pysäytti vartija, joka ei juurikaan puhunut englantia, mutta joka niin ikään halusi selvästi jotain. Arvelin hänen haluavan tietää, minne olin menossa ja esittelin vastauksena puhelimessani auki olevaa karttaa ja uima-altaan satelliittikuvaa. Hän yritti parhaansa mukaan kääntää karttaa thaiksi Google Lensin avulla. Lopulta hän teki uintiliikkeitä, joista päättelin, että hän oli muodostanut varteenotettavan arvion määränpäästäni ja halusi vahvistaa arvelunsa oikeiksi. Totesin, että chai krap, wai naam ja hän viittoi minut oikeaan suuntaan. Pidin kiintoisana sitä, kuinka hän laittoi Google Lensin lukemaan kaiken itselleen ääneen ja kuinka satelliittikuva uima-altaasta ei heti tehnyt ilmeiseksi sitä, minne olin menossa. Kenties hänellä oli heikko näkö?
Odotellessani skottia uima-altaan ulkopuolella tunsin oloni yllättävän samanlaiseksi kuin lämpimänä suomalaisena kesälomapäivänä. Allasrakennuksen lähellä pötköttelevä nakkimakkaran muotoinen koira ei ollut liikahtanut senttiäkään sitten viime näkemän. Koiria tosin oli viime kerralla kaksi.
Poistuessamme altaalla kävelimme yliopiston alueella muistellen vanhoja hyviä aikoja. Illalla hän vieraili asunnossani ja kävimme taloni katolla, jossa meidät pysäytti vartija, joka tahtoi selvästi nähdä asukaskorttini. Hän hyväksyi sen, ja kääntyi sitten skotin puoleen. Skotti sanoi sanan phuäng (ystävä) elehtien samalla villisti käsillään lisäten perään vielä muutamia muita ilmauksia, joita en ymmärtänyt. Viestin merkitys oli kuitenkin selvä: hän oli ystäväni, ja halusimme katsella ympärillemme. Vartija päästi meidät oitis jatkamaan matkaa.
Mitähän varten tämä katto on vartioitu? Alueelle pääsemiseen täytyy ohittaa ilman kattovartijaakin joka tapauksessa kaksi vartijaa, kolme kortinlukijaa ja n turvakameraa ellei sitten aio saapua paikalle helikopterilla. Haiskahtaa suojatyöpaikalta.
Yritimme lopuksi mennä syömään taloni takana olevaan loistavaan thaimaalaiseen ravintolaan, mutta se oli täpötäynnä perjantai-illasta nauttivia thaimaalaisia. Yhtään farangia ei ollut näköpiirissä. Palasimme suosiolla Ciela Sripatumiin ja tilasimme Grabilla ruokaa. Se saapui runsaasti odotettua nopeammin. Lähetti joutui tavoittelemaan minua jonkin aikaa, koska en ollut alakerrassa valmiina odottamassa enkä sinne päästyänikään heti ymmärtänyt pihalla olevaa lähettiä lähetiksi, koska Grab-univormu puuttui. Olin hövelillä päällä, ja lähetin hänelle sadan bahtin tipin, koska ylimääräinen asiakkaan odottelu tarkoittaa lähetille tulonmenetyksiä ja he eivät tienaa muutenkaan yhtään ylimääräistä. Ruokalähetyksen hinta oli noin kuusikymmentä senttiä.