Olin sopinut edellisenä päivänä, että tapaan vanhan KU buddyni tänään. Hänen lempinimensä on Nell (oikea nimi on pidempi ja länsimaalaiselle mahdoton muistaa). Ostimme ruokaa siitä koulun kanttiinista joka oli lähellä uima-allasta, ja menimme sitten hänen laboratorioonsa. Totta tosiaan, täällä maisteriopiskelijat laitetaan selvästi ihan oikeasti tekemään jotain ja on sanottava, että se vaikuttaa huomattavasti kiinnostavammalta kuin omat ääriteoreettiset opintoni jotka suoritin vieläpä käytännössä kirjekurssina.
Työhuoneessa oli Nellin lisäksi toinen maisteriopiskelija jota Nell kutsui lempinimellä Meow eli kissa (oikea nimi on pidempi ja länsimaalaiselle mahdoton muistaa). Thaiksi esittämäni tiedustelun jälkeen hän kertoi puhuvansa vain vähän englantia. Nell esitteli minulle myös taukohuoneen ja laboratoriohuoneen, jossa oli hirveä määrä välineistöä, näytepurkkeja ja myös runsaasti hyttysiä ennen kuin Nell laittoi kattotuulettimen päälle. Sain esittelyn erilaisten laitteiden käytöstä, ja Nell esitteli mikroskooppinäytteitä eri kasvinosista.
Palasimme työhuoneeseen. Nell sanoi tutkivansa Vaccinium-suvun kasveja. Sama suomeksi: hän tutkii mustikoita. Ilmeisesti joitakin sellaisia kasvaa Thaimaassa. Nell kaivoi jääkaapista jonkinlaisen kasvinäytteen, ja kehotti minua maistamaan siinä olevia vihreitä marjoja. Silmäilin häntä miedon epäuskon vallassa, jolloin hän söi näytteestään muitta mutkitta yhden marjan. Olisi toisaalta pitänyt arvata, että näytteiden satunnainen syöminen kuuluu kasvitieteilijäkonseptiin. Maistoin itsekin marjaa, ja aivan totta: se maistui mustikalta. Marjan rakenne oli tosin vähän erilainen, joka aiheutti siihen hieman puumaisen sivumaun.
Työhuoneessa kävi kaksi muutakin opiskelijaa, joista molemmat olivat miehiä. Juttelin toisen kanssa urheilusta ja valokuvaamisesta, jota hän harrasti. Hänen lempinimensä oli Bomb’r (tiedät jo, millainen hänen oikea nimensä on). Bomb’r vaikutti hyvältä tyypiltä, ja vaihdoimme LINE-yhteystietoja.
Nell kaivoi jostakin kasviarkistoistaan kuivattuja mustikankukkia, ja laittoi minut hommiin: tehtävänäni oli rikkoa kukka pinseteillä, etsiä heteet sen sisältä ja sitten rikkoa heteet jotta hän voisi kerätä talteen niiden sisällä olevan siitepölyn. Siitepölypartikkelit olivat kirjaimelliseti mikroskooppisen pieniä, mutta onneksi minulla oli käytössäni juurikin mikroskooppi tehtävän suorittamista varten. Nell alkoi suorittaa samaa tehtävää toisen mikroskoopin ääressä käyttäen jotakin toista kasvinäytettä.
Siinä se iltapäivä sitten menikin kasveja leikellessä ja Dingoa kuunnellessa. Olen jo vuosia hautonut ajatusta biologian tutkinnosta, ja tämä homma nosti nuo ajatukset taas pintaan.
Nell kutsui minut myös metsäretkelle muiden opiskelijoiden kanssa, ja ilmoittauduin luonnollisesti heti mukaan. Määränpäänä on Mueang Nakhon Si Thammarat etelä-Thaimaassa, tai oikeammin sen lähettyvillä oleva Khao Luangin vuori, jolla on korkeutta 1835 metriä. He menevät vuorelle keräämään kasvinäytteitä.
Nell totesi, että minun olisi ehkä hyvä harjoitella ennen vaellukselle lähtöä. Hän on varmasti oikeassa. Pari päivää sitten sain Apple Watchiltani jobinpostia: verenkiertoelimistöni kunto maksimaalista hapenottokykyä mittarina käyttäen on niin heikko, että pitkällä aikavälillä terveyteni on merkittävässä vaarassa. Ihmekös tuo, kun en koskaan tee mitään. Toisaalta tilanne on jo menossa hieman parempaan suuntaan: tänne tultuani päivittäisten askeleideni määrä on saman tien viisinkertaistunut ja painokin on putoamaan päin. Pitäisi vain ryhtyä harrastamaan jotain aerobista treeniä tähän päälle.
Vieraillessani skotin luona Ranskassa tarvitsin melkoisesti lepotaukoja patikkaretkiemme aikana. Se kaveri on toisaalta aivan säädytön kuntoihme, ja tasamaalla minulle ei tuota mitään vaikeuksia kävellä pitkiä matkoja rivakkaa tahtia. Eivät nämä kasvitieteilijätkään varmaan kaikki mitään teräsmiehiä- ja naisia ole? Tai mistä sitä tietää? Nell on alle 160-senttinen ja hänen perässään on silti vaikea pysyä.
Illalla kiipesin talon katolle kuvaamaan timelapse-videota. Siinä kameran vieressä istuskellessani huomasin, että minulla oli seuraa. Jonkinlaisia pieniä kärpäsiä tahi muita ötököitä parveili siellä täällä, ja neljä gekkoa oli ilmaantunut paikalle syömään niitä. Siellä me sitten olimme sadan metrin korkeudessa, gekot ja minä.
Tänään on ollut oikein hyvä päivä. Kun Nell hoitaa esittelyt, on paikallisiin helppo tutustua.