Kiipesin aamulla vaihteeksi katolle auringonnousua heti kun se avattiin kuudelta aamulla. Aamu oli pilvinen, mutta aurinko tuikki silti hieman pilvien raosta. On jotenkin hassua, miten päiväntasaajan pystysuoraa auringonnousua katsoessa voi tuntea planeetan pyörivän allaan.
Nell oli kutsunut minut edellisenä päivänä ravintolaan lounaalle ystävänsä Cindyn ja hänen poikaystävänsä kanssa. Paikka oli kiinalainen, joka aiheutti minussa suurta hämmennystä. Pöytään kannettiin ensin kaksiosainen kulhollinen kuumaa keittoa. Toisella puolella kulhoa oli tulista keittoa, toisella mietoa. Havaitsin pian, että keitto alkoi kiehua pöydässä ja totta tosiaan: kulho oli laitettu pöydän keskellä olevan keittolevyn päälle.
Sitten pöytään kannettiin itse ruoka: kaksitoista lautasellista vihanneksia, mustekalaa, porsasta, katkarapuja, nautaa sekä meduusaa, kaikki raakoja ja ohuiksi viipaloitujaa. Seuralaiseni alkoivat muitta mutkitta heitellä vihanneksia soppakulhoon, joka niin ikään oli minusta aluksi jokseenkin hämmentävää. Minulle esitettiin pian oikea tapa lihan kypsentämiseksi: lihaa tuli uittaa keitossa joko syömäpuikoilla kiinni pitäen tai pidemmäksi aikaa muhimaan jättäen ja ohuet viipaleet kypsyivätkin tällä tavalla suorastaan silmissä. Maistoin mustekalaa (Plaa’muk), mutta sitä ei ollut selkeästi hierottu riittävän kauan, koska se oli melkoisen sitkeää.
Loppuillasta kävimme kaikki neljä pitkällä kävelyllä toispual jokki ja Nell ja minä palasimme jokilaivalla takaisin osan matkaa. Näin reissulla muun muassa Wat Arunin (joksaan en erityisen läheltä). Joen rannalla sijaitsi myös Sappayasaphasathan, Thaimaan uusi parlamenttitalo. Pytingin pinta-ala on 424 000 neliömetriä, joka tekee siitä maailman suurimman parlamenttitalon. Loppumatkan tulimme metrolla.
