Olin aikonut käydä visiitillä kyseisessä liikelaitoksessa jo pari päivää, mutta asioita tapahtui ja en sitten mennytkään. Tänään ei tullut yllättäviä esteitä, ja päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Tavoitteenani oli kuvata timelapse-video ICONSIAMin toisen kerroksen puistossa applekaupan edessä.
Matkustaminen paikalle oli muuttunut hieman yksinkertaisemmaksi. Uusi ICONSIAMia varten rakennettu kolme asemaa kattava BTS-linja “Gold line” lähti Silom-linjan Krung Thon Burin asemalta. Se on kokonaisuudessaan ICONSIAMin omistavan Siam Piwat Companyn rahoittama, ja sen jokseenkin ainoa tarkoitus on kuskata ihmisiä ICONSIAMiin ja takaisin. Aiemmin reissu oli pitänyt tehdä jokilaivalla Silom-linjan Saphan Taksinin asemalta. Kultaisella linjalla ei ollut raiteita ensinkään, vaan ihmisiä kuljettavat täysautomaattiset menopelit kulkivat kumipyörien päällä.
“Ikuisen vaurauden symboli” ei ollut muuttunut juurikaan. Marmorilattiat ja kultakoristeet kiilsivät kuten ennenkin, mainoslauseet olivat yhtä överin kuuloisia kuin aiemminkin ja applekauppa oli samassa paikassa kuin ennen. Suunnattomaksi harmikseni puisto oli kuitenkin suljettu. Ilmeisesti sinne oli viritetty jonkinlainen elämyspuisto-valoshow-yritelmä jonne pääsi pääsymaksua vastaan.
Kävelin sitten muualla kauppakeskuksessa, ja päädyin ostamaan itselleni prepaid-liittymän skotin suosituksesta. Totta tosiaan: olin aiemmin turvautunut Airalon kautta hankkimaani DTACin eSim-korttiin, joka maksoi 740 bahtia. Se oli voimassa kaksi viikkoa ja dataa pystyi siirtämään sen avulla 30 gigatavua. Hankkimani AIS:n (ko. puljun perusti muuten entinen pääministeri Taksin Shinawatra) liittymä maksoi yhteensä 880 bahtia koko kuuden kuukauden ajalta, ja sillä voi käyttää dataa 100 gigatavua kuukaudessa. Tällä peliliikkeellä säästän sellaiset 90% telekommunikaatiokustannuksissa, ja lisäksi on yleisesti tiedossa, että AIS:n liittymät ovat ainoita jotka edes toimivat maaseudulla. Ainoana huonona puolena on se, että liittymäni on nyt hitaampi. On vähän erikoista, että paketin päällä on isoin kirjaimin “5G” ja tiedonsiirtonopeus on enintään 15 mbps. En tosin keksi, mihin tarvitisin tällä hetkellä nopeampaa liittymää.
Eräässä vaatekaupassa oli erittäin hienoja NASA-aiheisia paitoja, ja olisin varmasti ostanut sellaisen, mutta ne olivat kaikki tarkoituksella ylisuuria. “Oversized” on ilmeisesti muotia nykyään. Muodissa olevien asioiden hankkiminen on siinä mielessä harmillista, että ne menevät joskus pois muodista josta syystä en sitten ostanut mitään.
Päädyin lopulta teleoperaattori Truen kahvilan parvekkeelle kuvaamaan timelapse-videotani ja harjoittelemaan thai-kirjoitusta. Maan kaksi todellisuutta tulivat paikassa jälleen kerran hyvin vastaan: Itse olin viisi kertaa Tukholman Mall of Scandinavian kokoisen ostoskeskuksen parvekkeella jonka rakentaminen oli maksanut puolitoista miljardia dollaria, ja viereisellä tontilla oli aaltopellistä kasattuja hökkeleitä.
Illalla kävin skotin kanssa arabialais-pakistanilaisessa ravintolassa lähellä Nanan BTS-asemaa. Hän yritti tilata olutta heikolla menestyksellä. Itse tilasin lammasbiryanin ja naan-leipää. Annos osoittautui varsin suurikokoiseksi ja melko herkulliseksi. Skotti totesi, että olin puhunut kiinnostuksestani biologian opiskeluun jo kolme vuotta sitten kun olin täällä viimeksi.
Olin jo kotimatkalla, kun eräs turistikrääsäkauppias Nanan kaduilla kiinnitti huomioni. Kävelin kioskin ohi, mutta käännyin sitten takaisin. Siellä oli nimittäin kaupan laserosoittimia, ja mielestäni harva asia on yhtä siisti kuin laserosoitin, jossa on näkyvä säde. Kaupan oli kahdenlaisia osoittimia. Kauppiaat demonstroivat sinisen laserin toimintaa sohimalla sillä puolihuolimattomasti vilkkaasti liikennöidyn kadun yli. Toinen heistä myös poltti sillä paketin mustaa pakkausmateriaalia ja reiän valkoiseen kuittiin. Arvioisin, että kyseisen vekottimen teho oli ainakin 200 mW, todennäköisesti paljon enemmänkin; 300-500 mW kenties? Suurin sallittu Suomessa on 2 mW. Todennäköisesti jo pelkän pisteen katsominen oli vaarallista, kadun yli sohimisesta puhumattakaan. Hinta oli neuvottelujen jälkeen 1200 bahtia, mutta jätin ostamatta. Suomeen sitä ei saisi tuoda, se on vaaraksi käyttäjälleen eikä sillä ole juuri järkeviä käyttötarkoituksia. Ehkä palaan joskus hankkimaan sellaisen, jos tarvitsen hyvin överiä tulentekomenetelmää. Sen sijaan hankin pienemmän vihreän laserosoittimen, jonka tehoksi arvioisin 5-30 mW. Se on vähemmän vaarallinen, siinä on silti pimeässä näkyvä säde ja sitä voi käyttää esimerkiksi tähtien osoitteluun taivaalla. Hinta oli 500 bahtia josta tingin satasen pois. Myyjä suostui empimättä, josta päättelin, että minun olisi varmaan kannattanut tarjota pikemminkin 50 bahtia kuin 400 ja katsoa miten homma etenee siitä. Vaihtoehtoinen tinkimismenetelmä olisi ollut suostua maksamaan 500 bahtia, mutta vaatia myyjältä lisää tavaroita kaupanpäälliseksi. Joka tapauksessa ei se kovin kalliiksi tullut, joka oli hyvä, koska laatutuntuma paljastui pian jokseenkin kiinalaiseksi. Jätän sen varmaan Thaimaahan kun palaan Eurooppaan.