Olen lähdössä vuorelle vaeltamaan. Ken lähtee vuorelle vaeltamaan, tarvitsee vuorellevaellustarvikkeita. Minulla ei ole vuorellevaellustarvikkeita. Looginen johtopäätös on, että minun on hankittava vuorellevaellustarvikkeita. Päätin siis vierailla paikoissa, joista saa vuorellevaellustarvikkeita rahaa vastaan.
Mitä tarvikkeita tarvitaan? Eräs ystäväni lainaa minulle mahdollisesti tarkoitukseen soveltuvaa reppua. Vaelluskengät olisi hyvä olla. Riippumatto pitäisi kai löytää jostain. Serkullani olisi tarkoitukseen täydellisesti soveltuva Hennessy Expedition -riippumatto, jossa on integroitu hyttysverkko ja sateensuoja, mutta sellaista ei sitten saa tietenkään täältä mistään. Aurinkopaneelia en sentään tarvitse: iPhone 14 Pron akun kapasiteetti on 4323 mAh joka riittänee koko päiväksi ja 20 000 mAh varavirtalähteelläni sen voi täyttää uudestaan lähes viisi kertaa. Joka tapauksessa, minun tulee tehdä valinta: onko perusteltua investoida Númenorissa suunniteltuihin kalliisiin varusteisiin, vai riittäisikö paikallinen halpatuotantovarustus? Olen taipuvainen kallistumaan Númenorissa suunniteltuihin varusteisiin: ne kestävät kauemmin ja tämä metsäretki ei välttämättä jää ollenkaan viimeiseksi. Etenkin kengille löytyy varmasti käyttöä. Hintaero tosin ratkaisee paljon.
Päätin aloittaa kengistä. Olin lukenut muutamia kenkäarvioita, ja niiden mukaan vaikutti siltä, että parhaat tai ainakin oikein hyvät vaelluskengät valmistaisi tätä nykyä ranskalainen Salomon. Olin niitä jo vähän katsellutkin, ja sain selville, että Salomonilla on centralwOrldissa oikein lippulaivamyymälä. Juuri muualta niitä ei sitten saanutkaan. Paikallinen urheiluliikeketju Supersport josta ostin vyölaukkuni ei myy Salomonin tuotteita. Harmillista sinänsä, koska jälleenmyyjältä voisi saada paremmat alennukset.
Saavuttuani Siamin asemalle päätin kuitenkin ensi töikseni käydä MBK:ssa. You will never find a more wretched hive of scum and villainy. Paikka ei ollut mainittavasti muuttunut. Siellä oli kenkiä jos jonkinlaisia ja samoin muitakin merkkivaatekappaleita, kaikki epäilyttävän halvalla. Sovitin Rammsteinin fanipaitaa: hinta 300 bahtia ja siinäkin varmasti runsaasti tinkivaraa. Rammsteinin virallisen LIFAD-fanikerhon (Liebe ist für alle da) jäsenenä tiedän, että virallisten paitojen hinnat huitelevat siellä tuhannen bahtin pohjoispuolella. Myös reppuja oli tarjolla, ja elektroniikkaa myös. Tarkastelin uteliaisuuttani lähemmin muutamia Patagonian varusteita, koska sitä pidetään yhtenä parhaista seikkailuvarustemerkeistä. Reppu näytti jokseenkin aidolta. Toisaalta yksityiskohdat, jotka paljastivat samassa rakennuksessa myytävät iPhonet väärennetyillä varaosilla korjatuiksi olivat uskoakseni hyvin vaikeasti havaittavia muille kuin alan harrastajille. Nämä tyypit ovat hyviä.
Jatkoin matkaa Siam Paragoniin. Koska olen onnistunut eksymään pariin otteeseen jopa Tampereen koskikeskuksessa, sekavasti rakennettu Siam Paragon ei suoranaisesti lukeudu suosikkipaikkoihini. Kävelin siis kauppakeskuksen läpi centralwOrldiin ja aikani haahuiltuani löysin useitakin urheiluvarusteliikkeitä.
Havaitsin pian, että kenkien ostaminen on ihan perseestä. Mallit ovat keskenään jokseenkin samannäköisiä, niitä voi olla satoja eivätkä valmistajat vaivaudu kirjaamaan mihinkään kohtaan kenkää edes sitä, mikä malli on kyseessä. They have played us for absolute fools.
Kokeilin mallia nimeltään Salomon X Ultra 4 Gore-Tex (GearLab-verkkosivuston testivoittaja) odottaen kaiketi kokevani jonkinlaisen sanomattoman suuren hyvänolon tunteen hivelevän jalkapohjiani samalla, kun taustalta kuuluisi enkelten laulua. No, en tuntenut. Päinvastoin, kengät olivat jokseenkin perseestä. En ollut varma, mitä ajatella. Eikös näitä juuri kehuttu? Muuttaisivatko ne muotoaan ajan kuluessa mukautuen paremmin jalkoihini? Ehkä ne eivät vain sopineet minulle. Kokeilin siis toista kehuttua mallia nimeltään Salomon X Ultra Mid 4 Gore-Tex. Ne olivat paljon paremmat, joskaan eivät enkelin laulua kuuluu taustalta -tasoiset. Hintaa tosin oli yhtä paljon kuin Suomessakin. Päätin pohtia asiaa.
Kävin muissakin kaupoissa kokeilemassa muita suositeltuja kenkämalleja ja katsoen josko löytäisin jotain muuta hyödyllistä. En löytänyt. Kun tuli nälkä, kävin japanilaisessa riisimunakaspaikassa syömässä ruokalajin.
Pysähdyin paluumatkalla Central Ladpraolle. Päätin ostaa kaupasta pari päivää sitten bongaamani vesipullon, jonka valmistaja on maineikas LifeStraw. Númenorissa suunniteltua teknologiaa käyttäen pullon voi täyttää mistä tahansa lähteestä, vaikka Chao Phrayasta, ja siinä oleva suodatin muuttaa nesteen täysin juomakelpoiseksi. Sellainen olisi varmasti vuorella tarpeen. Jumalattoman juomavesimäärän raahaaminen mukana ei kuulosta miellyttävältä ajatukselta.
Illalla kävin vielä ostamassa paristoja Tescosta. Toinen ilmastointilaitteistani oli lakannut tottelemasta kaukosäädintä ja kun paristokotelon avasi, luki pattereissa “Not for retail trade”. Toisin sanoen paristot olivat samat, jotka olivat tulleet laitteen mukana kolme vuotta sitten, kun talo valmistui! Ei ihme, ettei homma pelittänyt.