Tänä aamuna havaitsin, että olin ottanut reppuni mallista väärin vaarin. Hankkimaani mallia ei todellisuudessa myydä Euroopassa merkittävästi halvemmalla. En itse asiassa edes tiedä, saako sitä Euroopasta ollenkaan. On nimittäin ainakin kaksi tai kolme Ospreyn valmistamaa reppua, joiden kaikkien nimi on Farpoint 55. Erona niiden välillä on vuosimalli, jota ei ilmoiteta missään teknisissä tiedoissa. Kun repun googlaa, saa tietoja lähinnä vuoden 2017 mallista, joka on liian iso mahtuakseen lentokoneen matkustamoon ja jota myydään monessa paikassa alennusmyynnissä. Minun hankkimani reppu on uusinta, vuoden 2022 mallia ja sen mitat ovat olennaisella tavalla pienemmät.
Tänään lähdin skotin kanssa Chatuchakin viikonloppumarkkinoille aamuisen tähtiportinkatsomisen jälkeen. Skotin aikomuksena oli etsiä paita ja housut. Itse menin mukaan ihan muuten vaan, koska en ole markkinoilla vielä tällä reissulla käynyt. Samalla ajattelin sieltä löytyvän mahdollisesti myös Rammstein-paitoja.
Skottia odotellessani kävelin jonkin matkaa jotakuinkin keski-eurooppalaisen kääpiövaltion kokoisessa Chatuchakin puistossa. Paikka ei ollut muuttunut paljoakaan sitten viime näkemän. Turistit ihmettelivät juovavaraania, joka pulahti lampeen uimaan.
Markkinoilla oli varsin runsaasti ihmisiä. Etsimme ja kokeilimme niin housuja kuin hattujakin. Kävimme myös ahtailla käytävillä markkinoiden “sisällä”, eli standien välissä olevilla katetuilla pikkukujilla. Skotti löysi housut ja varsin provokatiivisen metallimusiikkipaidan. Rammstein-varustusta ei näkynyt. Pidin tätä miedosti erikoisena, koska se on kuitenkin hyvin tunnettu yhtye.
Aikamme ahtaissa, kuumissa ja tunkkaisissa tiloissa käveltyämme ehdotin, että kävisimme viereisessä Mixt Chatuchak -ostoskeskuksessa. Se edustaa toisenlaista tyylisuuntaa kuin vaikkapa ICONSIAM tai centralwOrld jotka ovat länsimaiseen tapaan suunniteltuja. Mixt Chatuchak on lähinnä ilmastoitu monikerroksinen tila katukojuille. Puolet kolmannesta kerroksesta oli omistettu muovikukkien myynnille, ja niitä oli kaikkialla kaikissa muodoissa ja väreissä.
Hankimme saman kerroksen food courtista jäätelöannokset. Sen valmistus olikin kiintoisan näköinen prosessi: Kokki kaatoi ainekset, kuten keksinmurut ja kerman jäähdytetylle levylle ja muovaili niitä aikansa kahden metallilastan kanssa. Lopputuloksena oli varsin hienot jäätelöstä muodostuneet rullat. Lisäksi annoksessa oli banaani, kermavaahtoa ja kirsikka.
Jatkoimme matkaa kuningatar Sirkitin puistoon, joka on Chatuchakin puiston takana (BTS-asemalta katsottuna). Jonkin aikaa haahuiltuamme löysimme sopivan puistonpenkin, johon istahtaa. Skotti mainitsi, että Rammsteinin Reise, Reise on yksi hänen lempikappaleistaan. Keskustelimme myös vuorillavaellusvarusteista. Skotti totesi, että kengillä olisi hyvä kävellä runsaasti ennen vaelluskäyttöä. Totesin, että se on vähän myöhäistä tässä vaiheessa. Laitoin puhelimeni kuvaamaan timelapse-videota, jonka jälkeen aloimme harjoitella thain lukemista. Opin myös uudestaan pari sanaa, jotka olin aiemmin unohtanut. Wan = päivä, wan nii = tänään.
Hämärän laskeutuessa paikalle tuli muutama farangi ottamaan kuvia toisistaan. Ei siinä vielä mitään, mutta sitten he menivät seisomaan suoraan kameran eteen ilman että huomasivat sitä ja pysyivät siinä harmillisen kauan. Tyydyin paheksumaan heitä hiljaisesti perisuomalaiseen tapaan. Tällä ei kuitenkaan ollut suuremmin merkitystä. Video oli niin pitkä, että he näkyivät siinä vain hyvin lyhyen hetken eikä se ollut parhaita videoitani muutenkaan, koska olin lukinnut valotuksen taivaalle. Illan hämärtyessä videosta tuli siis melkoisen pimeä.
Poistuimme pimeän tullen skotin kanssa ostamaan sopivia viidakkohousuja ja sellaiset myös löytyivät. Minulle ei ole toisaalta täysin selvää, kuinka minun tulisi ylittää mahdolliset vesistöt. Noh, eiköhän tässä jotain keksitä.
Menimme tämän jälkeen syömään taloni takana olevaan luullakseni pohjoisthaimaalaiseen ravintolaan. En tiedä tarkalleen, mitä tilasimme. Saimme kuitenkin tulisen salaatin, miedosti tulista lihaa ja grillattua kanaa. Maailmanhistorian parasta grillattua kanaa. Siinä oli toki perinteinen kanansyöntiin liittyvä vika, eli koen lihan erottamisen kananluista jokseenkin vaivalloiseksi ja valittavan suuri osa ravinnosta jaa hyödyntämättä. Hyvää se kuitenkin oli. Päätin tilata seuraavalla kerralla tilapian sitruunalla.
Ruuan jälkeen kävelimme asunnolleni, ja sain skotin hyväksynnän hankkimilleni varusteille. Tämä oli varsin mukavaa. Laitoin myös pyykit pesuun, jotta minulla olisi muutama paita matkalle mukaan.