Bussi saapui Bangkokiin vähän kuuden jälkeen. Jäimme pois Mo Chitin bussiasemalla ja lähdimme taksilla yliopistolle, jonne Nell ja Näni jättivät keräämänsä kasvinäytteet. Sitten taksi ajoi meidät yksitellen jokaisen kotiin. Jalkojani kivisti armottomasti.
Kotitalolla tiedustelin toimistosta ensiksi pakettia, joka talon virallisen mobiilisovelluksen mukaan oli minulle hiljattain saapunut. Minulle kerrottiin Google Translatorin avustuksella, että postilähetyksiä oli mahdollista tiedustella aamukymmenen jälkeen. Tämän jälkeen menin jokseenkin heti nukkumaan johtuen krooniseksi päässeestä unenpuutteestani. Heräsin puoliltapäivin. Tilasin himoitsemani pizzat ja menin uudelleen alakertaan etsimään postipakettia. Toimistosta minulle ilmaistiin, että postia voisi tiedustella kompleksin toisesta rakennuksesta, eli siitä pikkumökistä jossa on tällä hetkellä 7-Eleven.
Menin rakennuksen sivuovesta sisälle postiani etsimään. Toden totta, siellä oli pöytä täynnä paketteja ja sen takana pieni huone täynnä vielä lisää paketteja. Lisäksi huoneessa oli virkailija. Esitin virkailijalle huoneeni numeron, jonka jälkeen hän antoi paketin minulle. Arvelisin, että pöydälle jätettyjen pakettien tarkoituksena on mahdollistaa kontaktiton toimitus, koska sellaista oli mahdollista mobiilisovelluksen kanssa pyytää.
Kun olin saanut pizzani, vetäydyin ensin huoneeseeni syömään, laitoin erinäisiä vaatekappaleita parvekkeelle kuivumaan ja täyttämään pesukonetta. Menin sitten katolle kirjoittamaan kun odotin skotin saapuvan saunomaan illalla.
Sain kielikoulultani uhkaavan oloisen tekstiviestin, jossa minun kehotettiin saapuvan Lakshi Government Complexille (siellä oli se maahanmuuttovirasto) tasan kello 9:45 maanantaina 21.11. ja ottamaan mukaani kaikki kuviteltavissa olevat paperit joita he ehkä saattaisivat haluta nähdä ja kielsi ehdottomasti unohtamasta mitään papereita. Jää ilmeisesti minun pääteltäväkseni, mitä papereita maahanmuuttovirasto ehkä haluaa nähdä. Lisäksi minulle ilmoitettiin, että palvelu C1-tiskillä on varsin epäystävällistä. Rohkaisevaa. Alan katua koko kielenopiskeluprojektiin ryhtymistä: homma kuulostaa ikävästi seitsemänsadan euron uhkapeliltä, koska en saa mitään osaa rahoistani takaisin, vaikka en pystyisi opiskelemaan päivääkään. Olisi kaiketi pitänyt vain toimia, kuten skotti suositti eli majailla maassa ensin se 45+30 päivää, häipyä Mongolian aroille kuukaudeksi ja sitten viettää Thaimaassa toiset 45+30 päivää. Tämä on toki edelleenkin vaihtoehto, vituttaa vain ylimääräinen rahanmeno. Toisaalta minulla on myös paha tapa heitellä kirveitä kaivoon ennen aikojaan.
Jossakin vaiheessa taivas alkoi tummeta ja tuuli ulvoa nurkissa. Kattovartija kuskasi ulkona olevan pöytänsä tavarat turvaan Sky Loungeen. Sitten alkoi vesisade neljänkymmenviiden asteen kulmassa. Juuri, kun olin saanut vaatteet kuivumaan. Mikä ihmeen kirous päälleni on langennut? Ensin märkyyttä bussissa, sitten märkyyttä vuorella, sitten märkyyttä hotellilla ja nyt vielä Bangkokissakin tulee vettä niskaan, vaikka ei ole edes sadekausi.
Talon huoltohenkilökuntaan kuuluva nainen laittoi liukkaasta lattiasta varoittavan kolmionmuotoisen kyltin lattialle, mutta idästä puhaltava tuuli heitteli sitä minne sattui. Vartija lukitsi avaimellaan Sky Loungen ovet ja avasi lukituksen käsin aina kun joku tahtoi sisään tai ulos.
Arvelin, että uima-altaan käyttö ja saunominen saattaisivat olla illalla kiellettyjä. Henkilökunnalla on joku ihmeellinen tarve laittaa kaikki katolla kiinni heti, kun vähän ripsii vettä. Tiedustelin Google Translaten avulla vartijalta, että olisiko saunominen mahdollista noin kello kahdeksantoista ja hän vaikutti vastaavan myöntävästi. Menin myös alakerran toimistoon pyytämään, että josko laittaisivat sähköt päälle saunaan kello 18 kuten olin viimeksikin tehnyt.
Skotti saapui hankkimansa ämpärin kanssa yllään samainen Rammsteinin Rosenrot-paita jonka olin nähnyt MBK:ssa. Kerroin hänelle iilimatoviidakosta ja vaihdoimme yllemme uimashortsit jättäen kengät huoneeseemme. Menimme katolle. Kattovartija meidät havaitessaan heilutteli meille tietynlaista kuittia. Ymmärsin heti, mistä on kyse: skotti joutuisi maksamaan lisämaksun, koska ei asu talossa. Tämä oli uutta.
Palasimme siis välittömästi pohjakerroksen toimistoon ostamaan sellaista pilettiä. Toimisto oli kuitenkin siihen aikaan suljettu, tai ainakin olisi pitänyt olla. Siellä oli kuitenkin yhä henkilökunnan edustaja, joka antoi meille yhden lipun. Hintaa tuli viisikymmentä bahtia. Maksaminen ei kuitenkaan onnistunut. No cash, ilmoitti tämä henkilö Google Translaten avulla. Tarjosin luottokorttia. Se ei kelvannut, mutta sen jälkeen käteinen alkoi kelvata. Ilmeisesti ainoa maksutapa olisi ollut jokin thaimaalaisten pankkien käyttämä puhelinsovellus, mutta virkailijalta löytyi joustavuutta.
Menimme siis takaisin yläkertaan. Lippulapuke kelpasi kattovartijalle, mutta saunassa sai kuulemma olla vain yksi ihminen kerrallaan. Kuinka vaikeaksi voidaan saunassa käyminen tehdä? Eikä tässäkään vielä kaikki: ensi kuun alusta alkaen ilmeisesti kaikki, myös asukkaat, joutuisivat maksamaan saunomisesta 50 bahtia / kerta. Lipukkeiden ostelu toimistosta kun ainoa hyväksyttävä maksutapa vaatii thaimaalaisen pankkitilin kuulostaa varsin epäkäytännölliseltä.
Nyt pääsimme kuitenkin saunaan. Paitsi että emme saaneet virtoja päälle, vaikka olin sitä toimistosta pyytänyt. Onneksi kattovartija kykeni laittamaan virrat päälle jostakin kopista. Laitoin postipaketissani olleen saunavihdan skotin tuomaan ämpäriin likoamaan ja piilotimme ämpärin lauteiden alle siltä varalta, että vihdat oli kielletty. Sitten kävimme vuorotellen saunassa ja uimassa. Ravistin silloin tällöin vihdasta vettä kiukaalle mukavan koivuntuoksun aikaansaamiseksi ja mätkin skottia vihdalla. En kuitenkaan voinut välttää ajatusta siitä, että paikalliset luulisivat hajun tulevan huumeiden polttamisesta tai jostain.
Saunomisen jälkeen palasimme huoneeseeni ja söimme mitä pizzoista oli jäljellä. Keskustelimme iilimatometsästä ja varusteista. Reppuni ja kenkäni olivat selvinneet reissusta mielestäni oikein hyvin. Reppu ei ollut tuntunut selässäni kovinkaan painavalta eikä jaloissani ollut myöskään yhtään ylimääräistä rakkoa. Juomapullokin hoiti hommansa kohtuullisen hyvin.