Tästä päivästä oli hyvää vauhtia tulossa samanlainen kuin edellisestä, kunnes iltapäivästä päätin lähteä etsimään uutta varavirtalähdettä Central Ladpraosta metsään menettämäni tilalle. Päätin hankintani maksimikapasiteetiksi 20 000 mAh, koska se oli suurin jonka saisi viedä lentokoneeseen, tai näin ainakin kuvittelin.
Kadottamani kaltainen Ankerin akku maksaa Amazonissa nelisenkymmentä euroa. Ne ovat kuitenkin usein tarjouksessa, ja semmoisen voi saada jonkin suomalaisen operaattorin kaupasta parillakympillä jos tuuri käy. Kävin ostoskeskuksessa läpi puolisen tusinaa kauppaa, ja sikäli kun kyseisen valmistajan tuotteita myytiin oli niiden hinta 60-70€. Muitakin vaihtoehtoja oli. Esimerkiksi Aukey oli edustettuna. Se on sinänsä kiintoisa valmistaja, että se sai Amazonista potkut ostettuaan tuotteilleen positiivisia arvioita. Hinta oli samaa luokkaa Ankerin kanssa.
On olemassa kiinalaisvalmistajia ja kiinalaisvalmistajia. Aukey ja Anker ovat kiinalaisia, mutta niillä on lännessä jonkinlainen maine ja tuotteita on myyty länsimaisissa kaupoissa jolloin niille asetetaan jonkinnäköisiä vaatimuksia, jotka niiden tulisi täyttää. Sitten on niitä off-brand kiinalaisvalmistajia, joista ei ole mitään takeita. Ne valmistavat kuitenkin tavaraa halvemmalla. Päädyin kauppoja kierreltyäni hankkimaan juuri sellaisen varavirtalähteen pienen tinkimisen jälkeen 1200 bahtilla eli noin 33 eurolla. Siinä on tuki USB-PD-pikalataukselle 22.5 watin teholla ja lisäksi jopa numeronäyttö varaustason osoittamiseen, joskin näytön vilkkumisen vuoksi on selvää, että näyttöä varten käytetyt kondensaattorit ovat halpahallin alelaarista. Koska litiumioniakun ja putkipommin ero on jokseenkin vähäinen, toivoin hankinnan osoittautuvan muutoin luotettavaksi.
Sitten nousin Central Ladpraon yläkerroksiin ja päätin hetken mielijohteesta käydä tutkimassa ruokapaikkojen rykelmää, jossa en ollut koskaan aiemmin käynyt. Hämmästykseni oli suuri, kun näin, että siellä oli liukuportaat joita en ollut ennen huomannut ja niitä pitkin oli mahdollista nousta vieläkin ylemmäksi. Päätin seurata kaninkoloa.
Ylimmässä kerroksessa oli jonkin verran tilaa, joka oli täytetty milläpä muulla kuin katukojuilla. Myynnissä oli toimistotarvikkeita ja tuoleja. Jatkoin matkaani kojujen ohi, ja päädyin pientä messuhallia muistuttavaan tilaan. Se oli aivan täynnä ihmisiä ja kuuluttajat puhuivat jotakin mikrofoneihin kovalla äänellä. Suurin vetonaula oli ilmeisesti roimalla alennuksella myytävät Filan vaatteet. Lisäksi paikassa myytiin muun muassa jatkojohtoja, perunalastuja, alushousuja, Casion kassakoneita, rahakukkaroita ja jostain syystä sähköpianoja. Katselin varavirtalähteitä, vaikka olin juuri ostanut sellaisen. Ne eivät kuitenkaan olleet sen halvempia kuin hankkimani malli.
Jatkoin kävelyä takaisinpäin, ja löysin käytävän joka johti isoon Gigantin kaltaiseen elektroniikkamyymälään. Siellä olin ollut aiemminkin. Katsoin sielläkin huvikseni varavirtalähteitä, ja Ankereita myytiin vielä kalliimmalla kuin alakerran pikkukaupoissa, hinta oli sadan euron luokkaa.
Söin lauantain kunniaksi japanilaistyyppistä currya, kanaa, ja riisiä CoCo Ichibanyassa. Kävin myös kellarissa hankkimassa paikallista aftalääkettä ja näin ilokseni Saint Etoille -leipomon ottaneen kanelipullat uudestaan valikoimiinsa. Ostin heti kolme, ja japanilaisen omenapiirakan päälle. Sitten palasin kotiin.
Kotona testasin varavirtalähdettä. Havaitsin, että se lataa puhelinta hyvin nopeasti ja latautuu myös itse melkoisen vauhdikkaasti.
Sitten avasin jostain syystä thaimaalaisverkkokauppa Shopeen ja havaitsin, että siellä myydään samalla kapasiteetilla varustettuja virtalähteitä vain 750 bahtilla, ja bonuksena varavirtalähde tukee Qi-standardin mukaista langatonta latausta. Mitä langattomalla latauksella on väliä? Se, että jos sattuu olemaan esimerkiksi sanotaan nyt vaikka sademetsässä ja puhelimen latausportti vaikkapa kastuisi, olisi vehje silti ladattavissa ilman, että sitä tarvitsee kuivata nuotiolla puolta tuntia. Lisäksi varavirtalähteen voisi pitää aina vesitiiviissä pussissa, myös latauksen aikana. Lisäksi ei haittaisi, vaikka unohtaisi latauskaapelin kotiin. Rahanmeno alkoi vituttaa. Ehkäpä ensi kerralla nukumme yön yli ennen kuin ostamme mitään, kuten periaatteena on ollut.
Ostin Shopeesta jo aiemmin käytetyn Hennessyn riippumaton, koska halvalla sai. Maksutapana on käteinen vastaanotettaessa, eli minun täytyy olla sitä varten itse paikalla. Saa nähdä, tuleeko se ikinä perille. En ole saanut lähetysvahvistusta.
Minua kaduttaa nyt jonkin verran, että en avannut muinoin vaihdossa ollessani thaimaalaista pankkitiliä. Se tekisi niin saunalaskujen maksamisen kuin internetistä tilaamisenkin helpommaksi. Minun täytyy varmaankin yrittää avata sellainen. Saamieni tietojen mukaan se on täysin mahdollista, mutta se, mitä informaatiota tahi papereita pankki haluaa tilin avatakseen on täysin herran hallussa ja vaihtelee merkittävästi yksittäisten pankkikonttorien välillä.