Amornphan

sunnuntaina 20. marraskuuta 2022

Tälle päivälle oli kaksi tavoitetta: ostaa limettejä ja käydä parturissa. Miksikö limettejä? Koska uusi kantapaikkani paistetulle riisille ei tarjoa riittävästi limettimehua annoksensa kanssa, vaikka sapuska onkin muuten hyvää.

Aamuisen tähtiportinkatsomisen jälkeen suuntasin yliopistolle aikomuksenani käydä siellä parturissa. Kaikki paikat olivat kuitenkin kiinni. Selitys oli luullakseni yksinkertainen: oli sunnuntai. En vain ole tottunut siihen, että paikat ovat täällä sunnuntaisin suljettuna virallisten tahojen toimistoja lukuunottamatta. Istahdin erään ulkosalla olevan pöydän ääreen kirjoittamaan, samalla kun pohdin seuraavaa liikettäni.

Päätin suunnata Amornphanin markkinoille, pieneen kortteliin Sena Nikhomilla josta kaikki alkoi. Se oli ensimmäinen paikka, jossa aikoinaan kävin hotellin ulkopuolella. Siellä myydään limettejä ja siellä on myös partureita.

Päivän mittaan aloin kiinnittää huomiota siihen tosiasiaan, että taulutietokoneeni kynä oli tuntemattomassa paikassa enkä ollut nähnyt sitä hetkeen. Olin viimeksi nähnyt sen, kun olin ollut skotin kanssa kuningatar Sirikitin puistossa Thaita harjoittelemassa. Khao Luangille en ollut sitä ottanut. Uuden ostaminen olisi 5000 bahtin nakki, ja se sai eiliset murheet muutaman sadan bahtin rahanmenosta tuntumaan varsin vähäisiltä. Pyrin kuitenkin parhaani mukaan olemaan heittämättä kirvestä kaivoon: en ollut vielä järjestelmällisesti etsinyt kynää. Oli siis mahdollista, että se jostain löytyisi. Tarvitsen kynää lähinnä opiskelussa käsin kirjoittamiseen.

Amornphan oli myös osittain suljettu. Jatkoin matkaani Kasetsartin eteläpuolisella päätiellä länteen. Matkalla tuli vastaan useitakin auki olevia partureita ja lisäksi useita hammaslääkäreitä. Sain selville, että viisaudenhampaan poisto maksaa täällä 1000-3500 bahtia. Kun tiedustelin Nelliltä asiasta, hän vahvisti tiedon mainiten, että hänen hampaanpoistonsa maksoi 2000 bahtia eli 54€. Ei hullumpaa. Suomessa ns. leikkauksellisesta poistosta voi joutua pulittamaan helposti kaksitoista kertaa enemmän.

Menin Googlesta löytämääni parturiin ja sain hiukseni leikattua 300 bahtilla. Se on oikeastaan aika paljon. Yliopistolla hiustenleikkuun voisi saada 100-200 bahtilla, mutta nyt kun sinne tänne asti oli kävelty, niin olkoon.

En pidä parturissa käymisestä. Tänäänkin olisin toimenpiteen jälkeen mieluusti laittanut paperipussin päähäni, mutta toisaalta minulla on aina sellainen olo parturissa käymisen jälkeen parturin kansalaisuudesta riippumatta. Muistan lähteneeni elämässäni parturista tyytyväisenä tasan kerran. En tiedä yhtään, miten parturia pitäisi ohjeistaa hiustenleikkuun kanssa millään kielellä. Tulos vaikuttaa aina olevan jokseenkin mielivaltainen riippumatta siitä, mitä sanon tai millaista kuvaa näytän. Lisäksi koin jokseenkin häiritsevänä sen, kuinka parturi koki jonkin asian hyvin huvittavaksi hiustenleikkuun yhteydessä, enkä tiennyt mikä se asia olisi. No, ainakin minulla oli järkeä pyytää heitä klanimaan pääni päällä olevia hiuksia vielä vähän lyhyemmiksi niin että en näytä enää yhtä paljon Kim-Jong Unilta kuin yhdessä vaiheessa leikkausta.

Amornphanista ei löytynyt limettejä. Limettikauppias taisi olla viikonloppuvapaalla. Päätin hankkia niitä Tesco Lotuksesta, ja suuntasin BTS-asemalle. Monenlaista muuta taloustavaraa löytyi hinnan ollessa vain muutamia kymmeniä bahteja.

Löysin haluamani limetit Tescosta irtohedelmien muodossa. Tarkastelin jonkin aikaa paikallisten käyttäytymistä jotta tietäisin, kuinka toimia. Poimin hedelmät muovipussiin, joka oli melkoisesti isompi kuin suomalaiset hedelmäpussit ja vein sen sitten hedelmävaa’alle. Vaakaa hoitava työntekijä punnitsi pussin puolestani. Pussinpunnitsijan ammatti voitaneen lisätä pitkään listaan nimikkeistä, joita ei Suomessa tunneta. Sorruin myös ostamaan Tescosta joksenkin kalliin levyn Lindtin merisuolasuklaata.

Paluumatkalla tilasin kotiin paistettua riisiä eräästä hyväksi havaitusta paikassa. Sitten alkoi kynän etsiminen. Kävin ensin kaapit ja sohvanvälykset läpi. Ei löytynyt. Sitten etsin keittiön kaapeista ja hygieniatarvikkeiden joukosta. Ei ollut sielläkään. Sitten päädyin etsimään sitä sängystä, joka onkin looginen paikka, koska käytän vekotinta niin usein sängyllä. Pienen patjanretuuttamisen jälkeen kynä kilahti lattialle. Tämä oli varsin positiivista.

Katseltuani itseäni illalla peilistä olin oikeastaan sitä mieltä, että kampauksestani tulee varmaan ihan ookoo kahden viikon tai vielä parempaa, kahden kuukauden päästä. Laitoin kellon herättämään 7:30 jotta ehtisin katsoa huomennakin tähtiporttia ennen kuin lähden maahanmuuttovirastolle. Morituri te salutant ja niin poispäin.