Sääsovellukseni ilmoitti aamulla sadevaroituksesta.
Kokeilin aamulla tähtiportin katsomisen yhteydessä kuntosalillani nk. ellipsilaitetta tai crosstraineria. Se oli melkoisen intensiivinen. En saa toistaiseksi kuntopyörällä pulssiani yli sadankolmenkymmenen ennen kuin lihasten rajat tulevat vastaan, mutta tuolla vehkeellä se nousee vaikka sataankuuteenkymmeneen. Erittäin mielenkiintoista.
Googlasin myös joitakin asioita kunnon kohottamisesta. Hirveä virhe. Kymmenessä tuloksessa on tusina mielipidettä siitä, mitä pitäisi tehdä ja mitä ehdottomasti jättää tekemättä. Päättelin tulosten ristiriitaisuudesta, että kukaan ei tarkalleen tiedä, mikä on paras tapa treenata näillä vehkeillä ja se on lisäksi varmaankin vahvasti yksilöllistä. Lisäksi syy-seuraussuhteiden hahmottaminen on hyvin vaikeaa, koska treenaamisen ja sen kunnon kohoamisen välillä kuluu niin pitkä aika. Seurauksena on mystiikan ilmapiiri, joka antaa tilaa kaiken maailman höpöhöpöohjeille.
Päätin lähteä skotin kanssa Kasetsartin uima-altaalle. Skotti tuli paikalle mopollaan. Olin itse reilusti myöhässä, ja skotti vielä reilummin, mutta mihinkäs tässä kiire olisi. Odotellessani viestittelin ystäväni kanssa vektorigrafiikkaohjelmistoista.
Poistuimme altaalta ilman pimennyttyä, ja skotti tarjoutui ajamaan meidät taloni takana olevaan ravintolaan. Google Maps ohjasi meitä varsin merkillistä reittiä, mutta skotti ajoi meidät taidolla ja kärsivällisyydellä perille (joskin minun on myönnettävä, että Phahon Yothinille käänyttäessä olisin tehnyt ristinmerkin jos olisin uskaltanut päästää moposta irti).
Ravintolassa skotti tilasi lihanpaloja ja kasviksia. Itse tilasin höyrytetyn sitruksella maustetun tilapian. Skotti sai annoksensa nopeasti, mutta kalaa ei näkynyt eikä kuulunut. Söimme sitten molemmat kasviksia ja lihanpaloja päättäen jakaa kalan, kun se saapuisi.
Kun kala ei ilmaantunut pöytään edes huomattavan pitkän odottelun jälkeen, päätimme tiedustella sen olinpaikkaa siltä varalta, että tilaus ei ollut mennyt perille. Juuri, kun skotti oli esittämässä kysymystä kala tuotiinkin pöytään.
Kalan liha oli niin mureaa, että sen olisi voinut juoda pillillä. Erityisesti kalan pyrstössä oli kuitenkin tilapialle tyypillinen mutainen sivumaku, jonka aiheuttaa ilmeisesti geosmin-niminen kemikaali. Sitä esiintyy luonnossa vähän joka paikassa ja se kerääntyy tilapianlihaan. Vaarallista se ei ole, mutta ei myöskään mikään kulinaarinen elämys. Skotti väitti, ettei maista mitään. Kastike itsessään oli vähäisissä määrin tulista mutta aika herkullista, ja kalan keskiosat maistuivat paremmalta.
Sitten taivaat aukenivat ja vettä alkoi tulla kuin esterin perseestä. Ravintola oli käytännössä iso teltta, jossa oli avoimet sivustat. Osa asiakkaista jouduttiin evakuoimaan keskemmälle. Osa terassista oli katettu peltikatolla, ja sade sai peltikattoon osuessaan aikaan niin valtaisan pauhun, että meidän piti huutaa jos halusimme kuulla toisemme. Ukkosen jyrinä ei helpottanut tilannetta, mutta oikeastaan sitäkään ei aina kuulunut sateen äänen yli. Skotin Honda sai luonnollisesti aikamoisen kylvetyksen, mutta sille ei voinut mitään. Päätimme istua paikoillamme odottaen sateen päättymistä, vaikka sadetutkakuva ei vaikuttanutkaan erityisen lupaavalta.
Sain kielikoulultani viestin, että minun tulisi ilmaantua paikalle seuraavana päivänä kello 12 tapaamaan jotain maahanmuuttoviranomaista kielikoululle. Oli maar hyvä, etten ollut lähtenyt mihinkään Chiang Maihin tässä väliaikana.
Sitten sade taukosi, ja päätimme kirjaimellisesti lähteä hyvän sään aikana. Maksoimme ateriasta 250 bahtia, mikä ei ollut oikeastaan kovin paljon ottaen huomioon kalan varsin suuren koon ja muut ruoka-aineet siihen päälle.
Kävelimme Ciela Sripatumiin ja päätimme jatkaa iltaa elokuvan katsomisella, kuten skotti ehdotti. Katsoimme kulttiklassikon Death Wish - Väkivallan vihollinen jossa Charles Bronson esittää Paul Kersey -nimistä aseistakieltäytyjää, joka alkaa ampua jengiläisiä sen jälkeen kun hänen vaimonsa kuolee pahoinpitelyn seurauksena.
Löysin myös postilaatikostani 700 bahtin sähkölaskun, jonka maksoin kortilla. Laskun suuruusluokka oli positiivinen yllätys, odotin vähintään kaksinkertaista loppusummaa. Olen kuitenkin oppinut viime kerran jälkeen huolellisesti sammuttamaan ilmastoinnin aina kun lähden kämpästä, joka selittänee odottamattoman pienen laskun.
Sähkön hinta oli suomalaisittain noin 9 senttiä / kWh.