Kielikouluihminen oli pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että saapuisin tänä aamuna paikalle nimenomaan kello 12 ja olisi hyvin tärkeää olla paikalla tasan puoliltapäivin tapaamassa opetusministeriön virkailijoita. Jahka sain korjattua luuni sängystä suuntasin koululle BTS:llä. Olin paikalla noin kymmenen minuuttia ennen sovittua aikaa.
Kielikouluihminen, jonka kanssa olin viestejä lähettänyt olikin jo paikalla. Hän totesi, että voin mennä asioilleni ja palata kello 13.
Päätin jäädä kielikoulun sohvalle istumaan, koska päivän kirjoitushommat olivat vielä tekemättä. Kirjoittelin siinä sitten, kunnes kello löi 13. Virkailijoita ei näkynyt missään. Minulle maahanmuuttovirastossa kynän lainannut opiskelija sen sijaan tuli jossakin vaiheessa paikalle. Annoin kynän hänelle takaisin, ja uskoisin hänen arvostaneen elettä koska hän oli tämän jälkeen minua kohtaan hyvin kohtelias.
Lopulta virkailijat tulivat paikalle. He puhuivat pelkästään henkilökunnan kanssa, ja pyörittivät joitakin papereita. Passistani otettiin taas vaihteeksi kopio, joka minun piti allekirjoittaa. Näin myös kynän minulle lainanneen henkilön passin, ja siinä luki kuin lukikin Kiinan Kansantasavalta. Sitten minusta otettiin valokuva niin, että kielikoulun kyltti oli takanani. Sama tehtiin kiinalaiselle, ja sitten meistä otettiin vielä yhteiskuva henkilökunnan edustajan kanssa. Tämän jälkeen olimme vapaita lähtemään. Kello oli noin 14:30.
Olin nyt keskellä kaupunkia, ja päätin käydä kaupoissa kävelemässä. Olin päättänyt hankkia jonkinlaisen kansion paperieni järjestämiselle, koska papereita alkaa hiljakseen kertyä nurkkiin ja minun täytyy silloin tällöin kuskata niitä mukanani kaikenlaisiin virastoihin. Lisäksi etsin Leathermanin Signal-monitoimityökalua. Ei sillä, että semmoista välttämättä ostaisin, koska monitoimityökaluja on minulla muutenkin mukana, mutta pidän niistä. Kävin ensiksi Bangkok Tactical -nimisessä liikkeessä. Siellä oli monenlaista zombintorjuntavälinettä kaupan, mutta kyseinen Leatherman-malli oli päässyt loppumaan. Taskulamput olivat mielenkiintoisia. Pidän niistäkin. Minulla oli mukana jostain kaapista löytynyt yhdellä LR6 (tai AA) -paristolla toimiva malli, mutta se ei ollut erityisen laadukas. Suomessa taas oli muistaakseni jokin kiinasta tilaamani tehokas 18650-paristolla toimiva malli. Kaupassa näkemissäni malleissa oli molempiin verrattuna yksi ylivertainen ominaisuus: niissä oli USB-C -portti lataamista varten. Näin niitä voisi ladata tavallisella puhelimen laturilla tai varavirtalähteellä. Se on erittäin kätevää, 18650-laturi on aika suuri mukana kuskattavaksi.
Kävin monessa kaupassa, mutta en löytänyt sen kummemmin Leathermaneja kuin kansioitakaan. Jossain vaiheessa Reddit-clienttiini Apolloon ohjelmoimani subreddit watcher ilmoitti, että eräs tutkimani usenet-indexer oli avannut rekisteröintinsä kaikille. Kävin japanilaisessa ravitsemusliikkeessä ostamassa japanilaista ravitsemusta, joka oli herkullista. Jostain syystä päädyn samaan paikkaan syömään aina kun olen centralwOrldissa (joskin otan aina eri ruuan ja se on aina hyvää). Syödessäni etsin lamppuja ja Leathermaneja Lazadasta (eli siitä thai-verkkokaupasta, jonka pitäisi tukea eurooppalaisia luottokortteja). On jotenkin hauskaa, miten sekä Shopeessa että Lazadassa tuotteiden esillepano tuo mieleen katukojut, mutta internetiin siirrettynä.
Lähdin sitten Siam Paragoniin katsomaan, josko siellä olisi Leathermaneja. Kyllä oli, mutta Signal oli päässyt loppumaan. On se ihme, että olen kahdeksan miljoonan asukkaan kaupungissa mutta yhden Leathermanin löytäminen on näköjään mahdotonta. Toisaalta niin se varmaan olisi vaikeaa Euroopassakin. Etsin viime vuoden yhdeksän maata käsittäneellä Tour de Europellani toisenlaista Leathermania, mutta sellainen löytyi vasta eräästä vanhan miehen pitämästä brysseliläisestä puukkokaupasta, joka oli lattiasta kattoon täynnä teräaseita. Koska ostan Suomessa noin 100% käyttötavaroistani Saksan Amazonista, en ole tottunut kärsimään kivijalkakauppojen saatavuusongelmista.
Lopulta löysin Siam Paragonista rullamitan (jonka hankinnan olin jo ehtinyt väliaikaisesti unohtaa), LR6-paristoja, kansion ja ihan oman kuulakärkikynän, jolla täytellä virallisia papereita. Sitten yritin päästä takaisin centralwOrldiin. En kuitenkaan enää löytänyt takaisin samaa reittiä jota olin tullut, vaan jouduin ulostautumaan ostoskeskuksen pääuloskäynnistä ja kulkemaan BTS-aseman läpi (ja maksamaan siitä hyvästä 16 bahtia) päästäkseni nämä kaksi ostoskeskusta yhdistävälle skywalkille. Kävin centralwOrldissa Swensenillä syömässä jäätelöä ja valokuvasin applekaupan. Vettä tuli taas taivaan täydeltä.
Bangkok voi olla ajoittain hyvin kyberpunkhenkinen kaupunki. Tämä tulee koettua erityisesti Siamin alueella, jossa on valtava määrä tuhannen auringon voimalla loistavia näyteikkunoita ja mainostauluja, pieniä ja suuria. Lisäksi siellä on hirveä meteli ja tuhottomasti liikennettä. Oikeastaan Cyberpunk 2077:n pelaaminen muistutti minua aina Bangkokista, paitsi että pelissä on paljon vähemmän väkeä kaduilla kuin täällä.
Kello oli jo yhdeksän illalla, kun lähdin kotia kohti. Olin pohtinut käyväni katsomassa tähtiporttia näin illalla kun en aamulla kerinnyt, mutta myöhäisen ajankohdan vuoksi jäi tekemättä.
Katselin illalla taskulamppuja internetistä. Täällä on tarjolla paljon kahta isoa kiinalaisvalmistajaa, jotka ovat Nitecore ja Fenix. Niiden malleja myydään paljon Euroopassakin erinomaisten Amazon-arvioiden saattelemina, ja Nitecore on voittanut useita eurooppalaisia suunnittelupalkintoja eli ihan ritsoista ei ole kyse. Tuotteita voi myös saada täällä halvemmalla kuin Euroopasta.
Ongelma lähes kaikissa näkemissäni malleissa oli käyttöliittymä: Useimmiten lampuissa oli säädettävä valaistusvoimakkuus ja joitakin erikoistoimintoja, mutta niitä käytettiin yhdellä tai kahdella napilla. Luin käyttäjäkeskeistä suunnittelua pääaineena maisterivaiheessa, ja sanoisin, että tällainen suunnittelu on ammattikielellä aivan perseestä. On aivan kohtuuttoman vaikea muistaa kaikki pitkät painallukset ja tupla- tai triplaklikkaukset joilla erikoistoimintoja käytetään ja lisäksi ne tekevät lampun käyttämisestä hidasta. Parempi tapa olisi käyttää vähintäänkin valaistusvoimakkuuden säätöön jotakin liuku- tai kiertokytkintä. Lisäksi laitteiden latausportit ovat usein pelkän kumitulpan peittämiä, enkä pidä tällaista ratkaisua kovinkaan kestävänä. Arvelen, että kumin haurastuminen tai mekaaninen kuluminen vaarantaa pitkässä juoksussa lampun vesitiiviyden. Olisi mielestäni parempi, jos portin päällä olisi jokin ruuvattava korkki. Fenix PD40R:ssä on kiertokytkin tehonsäätöä varten, mutta kumitulppa. Fenix TK20R V2.0 -mallissa puolestaan on USB-portti korkin takana, mutta ei kiertokytkintä. Molemmat ovat myös varsin kalliita hintojen ollessa yli 4000 bahtia.
Kiinnostavin malli, jonka löysin oli Nitecore E4K. Sen sisällä oleva 21700-akkuparisto oli uudelleenladattavissa paristossa itsessään olevan USB-C -portin kautta, joka tarkoittaa että itse lampussa ei ole latausporttia varten rakenteellisia heikkouksia. E4K oli myytävänä noin 2000 bahtin hintaan, mutta päätin nukkua yön yli ettei kävisi kuten viimeksi.
Katsoin huvikseni myös otsalamppuja, ja niissä oli mielestäni paljon parempia käyttöliittymäratkaisuja. Nitecoren HC68 ja HC65 v2 -malleissa oli molemmissa USB-portti ruuvattavan korkin suojassa, ja HC68:ssa oli vieläpä kunnolliset nappulat tehonsäätöä varten. Nell oli kuitenkin sitä mieltä, että minun kannattaisi hankkia taskulamppu, ei otsalamppua.
Thaimaasta hankkimani ihmelääke on näemmä parantanut alahuulessani kolme viikkoa olleen aftan. Minulla oli kyseistä ainetta varastossa Suomessakin, mutta sen päiväys oli tainnut mennä vanhaksi, koska sama tavara on täällä tehokkaampaa. Toisaalta vasemman jalkani pikkuvarpaan väliin on tullut mahdollisesti kävelyn aiheuttamasta kulumasta johtuvia vaurioita. Täytyy yrittää kiinnittää erityishuomiota alueen hoitamiseen ja sen pitämiseen kuivana.
Ai niin, syy tälle uudistuneelle kiinnostukselle taskulamppuja ja Leathermaneja kohtaan on se, että Nell rekrysi minut taas mukaan vuoristovaellukselle. Se on kuitenkin taas niitä toisenlaisia tarinoita.