Aamulla ollessani menossa katsomaan tähtiporttia näin katolla kaksi hienoa etanaa, samanlaisia kuin eilen.
Yritin kirjoittaa jonkin verran ja sitten lähdin kielikoululle arvellen matkassa kestävän 45 minuttia. Siinä kului kuitenkin vain noin 30 minuuttia, mikä on ihan mukavaa. Matkalla kuuntelin Rammsteinia ja yritin parhaani mukaan lukea asemien nimiä Thai-aakkosilla.
Thai on siitä jännä kieli, että sitä ei lueta suoraviivaisesti oikealta vasemmalle. Se on kyllä yleisesti ottaen kielen lukusuunta, mutta kirjaimet voivat olla sanan keskellä jokseenkin eriskummallisessa järjestyksessä, mukaan lukien päällekkäin. Lisäksi joitakin kirjaimia ei lausuta, joskus lausutaan olemattomia kirjaimia, jotkut tietyt kirjainyhdistelmät tarkoittavat muuta kuin kyseiset kirjaimet erikseen, jotkut kirjaimet lausutaan eri tavalla sanan lopussa, joillekin äänteille on kolme eri kirjainta ja joskus sanoihin tungetaan ylimääräisiä O-kirjaimia. Lisäksi välilyöntejä ei ole muuten kuin lauseiden välillä.
Otetaan yksinkertainen esimerkki, eli asema N7, Saphan Kwai, สะพาน ควาย. Kirjaimet ovat järjestyksessä: S-A-P-AA-N K-W-AA-J (paitsi että J:tä ei kuuluisi lausua tavun lopussa ollenkaan tai se kuuluisi lausua N:nä, en osaa selittää).
Otetaan toinen esimerkki: asema N5, Ari, อารีย์. Lyhyempi nimi, mutta onko se helpompi lukea? No ei tietenkään, sehän olisi liian helppoa! Kirjaimet ovat (äänetön O)-AA-R-II-(äänetön J koska sen päällä on tuo hauska viipperä).
Phloen Chit (พลินจิต, P-L-I-N DŽ-I-DT) -asemalla ulostauduin junasta, ja havaitsin taivaalta putoilevan merkittäviä määriä nestettä pieninä pisaroina. Suuntasin siis kielikoululle mahdollisimman paljon suojassa pysyen.
Koulussa minulle ilmoitettiin, että kurssi alkaa huoneessa 3 (hong saam). Tarkastelu paljasti, että kyseessä oli hieman luutakaappia suurempi tila, jossa oli vajaat kymmenen tuolia ja taulu, jolle opettaja kirjoitti. Paikalle tuli sitten muita opiskelijoita, joista ilmeisesti neljä oli kiinalaisia. Lisäksi paikalla oli yksi toinen nimen perusteella länkkäri, en ole varma kansallisuudesta ja yksi hemuli, jonka myöhemmin opin huumorintajuiseksi saksalaiseksi.
Opettajatar tuli paikalle ja ilmoitti, että täällä ei sitten puhuta huomisen jälkeen englantia ollenkaan. Sehän sopii. Hän opetti meille muutaman sanan. Sitten alkoi itse oppitunnin anti, joka oli pääasiassa thain kielen vokaalien sekä konsonanttien ryhmälausuntaa. Vokaalit ova AEIOUÄÖ, yksi U:n ja Y:n välille asettuva vokaali sekä O:n ja U:n välille asettuva vokaali. Minulle ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia lausua pitkiä vokaaleita sitä O:n ja U:n välille sijoittuvaa lukuunottamatta, mutta kaikille muille se vaikutti olevan vaikeaa, samoin kuin R-kirjain (R:n osaamattomuus ei tosin haittaa hirveästi, kaikki thaitkaan eivät osaa sitä).
Hyvin harmillisesti materiaalissa ei ole ohjeita sanojen kirjoittamiseen thain aakkosilla, ainoastaan kielikoulun translitteraatioaakkosilla. Tämä tarkoittaa väistämättä, että yksityiskohtia lausunnassa menetetään. Esimerkiksi thain ก ei varmasti ole K vaikka mitä Wikipedian tai kielikoulun materiaali väittäisi, vaan ennemmin GK. Kielikoululla on myös rusinoitarasautteleva tapa käyttää Y-kirjainta J:nä sanan alussa ja I:nä sen lopussa, kuten englannissa.
Minulla ei harmillisesti ole myöskään mukanani lyijytäytekynääni, jossa oli myös kaksi kuulakärkikynää ja jota käytin kun olin vielä lukiossa. Se tulisi tarpeeseen.
Sitten siirryttiin thain kielen kaikkein pirullisimpaan ja vaikeimmin ymmärrettävään asiaan: tooneihin eli sävelkorkeuteen, joka muuttaa sanojen merkitystä äärimmäisen olennaisin tavoin. Sitä eivät ymmärtäneet edes kiinalaiset, vaikka niitä pitäisi olla heidänkin kielessään. Tooneja on viisi: tasainen, nouseva, laskeva, korkea ja matala. Olen nyt kuunnellut kyseistä kieltä puhuttavan noin seitsemän kuukautta elämässäni. Nouseva ja laskeva tooni oli helppo tunnistaa, mutta tasaisen ja laskevan eron tunnistaminen vaikuttaa jokseenkin hämäräperäiseltä hommalta.
Ryhmälausunnan ohessa teimme silloin tällöin tehtäviä, joissa opettaja sanoi jotakin ja oli meidän tehtävämme merkitä monisteeseen oikea tooni, joka oli vaikeaa, tai oikea vokaali, joka oli helppoa, paitsi että tein 12 tehtävässä 11 virhettä mitä O:n ja sen O:n ja U:n välissä olevan vokaalin erottamiseen tuli. Arvaamallakin olisi saanut puolet oikein, eli varmaankin muistin merkintätavat vain väärin päin.
Uskoisin saavuttaneeni jonkin verran mainetta muiden kurssilaisten keskuudessa, koska kukaan muu ei
käsittääkseni osannut sanaakaan kieltä ennen tätä päivää. Jaoin tauolla thain oppikirjani (sen, missä
opetetaan lukemaan) vieressäni istuvalle saksalaiselle. Yritin myös parhaani mukaan opettaa eräälle kiinattarelle
äng-äännettä, joka on keskeinen thai-konsonantti. Itse opin sen oikeaoppisen käytön Khao Luangilla, kun opin
sanomaan งู (ŋuu) eli käärme.
Valitettavasti tunnin loputtua kaikki muut kurssilaiset karkasivat ovesta kuin arojänikset ennen kuin sain tehtyä enempää tuttavuutta. Kävin ostamassa oppikirjan 200 bahtilla ja lähdin sitten MBK:hon haahuilemaan.
Skotti tuli seurakseni MBK:hon ja päätimme käydä syömässä. Kaikki ravintolat olivat kuitenkin kovin kalliita. MBK on turisteja täynnä, ja hinnat ovat sen mukaiset. Lopulta söimme eräässä intialais- tai arabialaistyyppisessä ravintolassa, jossa oli kyllä hyvät sapuskat mutta aterian hinnaksi tuli yli 300 bahtia ja lisäksi annokset olivat varsin pieniä. Jouduimme jatkamaan matkaa Swensenille.
Syödessämme Swensenillä jäätelöä skotti ehdotti tohtorintutkinnon suorittamista, mutta sillä tavalla että siihen saisi vahvan kasvitieteilyaspektin mukaan. Tämä saattaisi olla hyvinkin mahdollista, opiskelu on monessa paikassa melko joustavaa. Toisaalta näiden kahden tieteenalan tasapainottaminen toivotulla tavalla saattaisi olla jokseenkin vaikeaa. Minun on myönnettävä, että jostain syystä tänne tultuani en ole kokenut hirveästi viehätystä IT-konsultin “Istu 50 vuotta tietokoneen ääressä kunnes kuolet”-elämäntyyliin. Joka tapauksessa, pitäisi varmaan kysellä eri paikoista että mistä vaiheesta tai mistä tutkinnosta opiskelut voisi aloittaa, onhan minulla takana perusopinnot niin matematiikasta, fysiikasta, kemiasta kuin tieteellisestä kirjoittamisestakin eli aivan nollasta en ole liikkeelle lähdössä.
Kulkiessani illalla Siam Discovery -kauppakeskuksen läpi BTS-asemalle ostin repulle vedenpitävän päällyskankaan.