Aamu meni kuten yleensä. Kertailin sanastoa junamatkan aikana.
Tunnilla ei kerrattu enää vokaaliäänteitä, vaan keskityttiin esimerkkilauseiden lausumiseen ja keskustelujen harjoittelemiseen parin kanssa. Olen nyt saanut tarkennettua osallistujien kansallisuuksia sen verran, että yksi kiinalaisiksi luulemistani on korealainen ja tämän lisäksi kiinatar, jonka vieressä istun on opiskellut Koreassa. En kysynyt, kummassa. Kaikki sanat, joita tänään käytiin läpi on minulle jossain vaiheessa opetettu, mutta olen unohtanut ne.
Opettajattaremme englannin osaaminen paljastui päivän aikana vaillinaiseksi, kun amerikkalainen kysyi, että tuleeko myös lapsia puhutellessa käyttää kohteliaisuussanaa krap lauseen lopussa, koska hän pelkäsi joutuvansa naurunalaiseksi samaan tapaan jos herroittelisi jotain pikkupoikaa kotona Texasissa. Opettaja ei kuitenkaan ymmärtänyt kysymystä ennen kuin vasta hyvin monen tarkennuksen jälkeen. Lopulta vastaus oli kuitenkin, että sanaa ei tarvitse käyttää.
Itse kysyin myöhemmin sanan saap rinnastumista sanaan rudžak. Molemmat tarkoittavat “tietää”, joten mikä on ero? Opettaja ei osannut selittää eroa muutoin kuin sanomalla, että rudžak ei sovi tähän tilanteeseen. Hänelle on ilmeisesti täysin selvää, että niin ei voi sanoa, mutta joko hänen tietonsa kielitieteestä on vaillinaista eikä hän siksi osaa perustella, miksi asianlaita on näin, tai sitten hän ei osaa selittää sitä englannin kielellä.
Se selkiytti kuitenkin asiaa itselleni. Thain kielessä on useita rekistereitä, puhetapoja erilaisiin tilanteisiin: katuthai, muodollinen thai, uskonnollinen thai, kuninkaallinen thai ja retorinen thai. Hyvin monille sanoille on täysin erinäköiset vastineet eri rekistereissä. Meille opetetaan täällä uskoakseni muodollista thaita, kirjakieltä, mutta rudžak on katuthaita. Selitin myös amerikkalaiselle thain kielen rekistereistä.
Valitettavasti asia on taitaa olla niin, että thait osaavat englantia niin huonosti, että lisäkysymyksistä ei saa välttämättä paljoakaan irti. Sen verran sain kuitenkin vielä tiedusteltua, että opin sanan “khaau” nousevalla äänenpainolla tarkoittavan valkoista, ja laskevalla äänenpainolla riisiä, asia jota olen miettinyt jo monta vuotta. Tyytyminen on lähinnä siihen, mitä opetetaan (mikä on kuitenkin toisaalta aika paljon).
Kotiin palatessani havaitsin, että aulan katossa on suurikokoinen reikä. Voi voi, talo on alle kolme vuotta vanha, mutta aulan katossa on jo nyt vesivahinko. Myöhemmin ohi kulkiessani havaitsin, että rakennustelineellä kiikkui thaimaalainen puuhaamassa jotain samalla kun neljä muuta piti telinettä paikoillaan. Sitten tämä herra päätti ilmeisesti tulla alas telineeltä, ja ensiksi hän toimitti alas työkalunsa. Pudottamalla. Yksi alhaallaolijoista otti sitten kopin sivuleikkureista, ruuvimeisseleistä, vasaroista, alasimista ja ties mistä muusta mitä kaveri sieltä pudotteli.
Skotti tuli illalla kylään. Katsoimme Poliisiopiston, jota hän ei ole ennen nähnyt. Yritimme myös pelata Gran Turismo 4:ää emulaattorin avulla, mutta Xbox-ohjaimeni ei suostunut yhdistymään tietokoneeseeni kaapelilla tai langattomasti. Ei toisaalta mikään ihme, sehän on Microsoftin valmistama. Playstationin ohjain toimi, eli yksinpeli oli mahdollista.
On jotenkin hassua ajatella, että tämän pirtin asukasluku on hyvin mahdollisesti suurempi kuin sen suomalaisen maalaiskunnan, jossa lapsuuteni vietin. Se selittää myös, miten tämän rakennuksen pihaan alkaa tulla taukoamattomana virtana Grab-kuskeja heti auringon laskettua.
Kielikoulun saksalaisella on Apple Watch Ultra. Myös serkullani on nyt Apple Watch Ultra. Miksei minulla ole?