Minulle mahdollisesti kaikkein useimmin esitetty kysymys on mitä Thaimaassa asuminen maksaa? Olen nyt kirjannut pieteetillä ylös menoni kuukauden ajan, ja voin vihdoin vastata kysymykseen. Tässä kuussa olen kuluttanut seuraavasti:
- Vuokra ja sen maksamisen kulut ฿14950
- Puhelinliittymä ฿880
- Sähkö ฿701
- Ruokakaupat ฿2782
- Ravintolat ฿6958
Kaiken kaikkiaan näihin menoihin on kulunut ฿26271 eli nykykurssilla noin 718€.
Lisäksi kaikenlaista rojua ja huonekaluja on tullut hankittua suunnilleen toisella mokomalla. Tähän on syynä lähinnä varusteiden hankinta kaiken maailman iilimatovuorenvalloituksia varten. Ylipäätään fliitomiseen ympäri maata (sekä Bangkokin sisällä) on kulunut transportaatiokustannuksina ฿6907. Ensi kuussa transportaatiokustannuksia lisää kielikoulu, koska matkoihin kuluu ฿88 päivässä, noin ฿1760/50€ kuukaudessa olettaen, että menen koululle joka arkipäivä. Mitään kausikortteja ei ole BTS:ään tarjolla.
Vaellusvarusteiden hankinnan vähentämisen lisäksi suurimmat säästöt voitaneen tulevaisuudessa saada aikaan syömällä halvemmissa ravintoloissa. Ruuan hankinta hampurilaisravintolasta voi maksaa 350 bahtia, kun taas katukeittiöstä ostettuna sapuska kustantaa 60 bahtia. Toisaalta on myönnettävä, että pelkkien nuudelien, paistetun riisin ja phathain välillä vuorottelu käy pian melko yksitoikkoiseksi. Myyvät katukeittiöt muutakin, mutta niiden soveltuvuus normaalin valkoihoisen ravitsemukseksi on jokseenkin kyseenalaista.
Sitten päivän ohjelmaan. Nukuin huonosti ja liian vähän. Aamu meni kuitenkin tavalliseen tapaan, kunnes sain tiedon että minulle on paketti! Se on tietysti otsalamppu, jonka päätin tilata kaksi päivää aikaisemmin. Hain sen toimistosta välittömästi tähtiportin katsomisen jälkeen. Nopeat ja puoli-ilmaiset toimitukset ovat täällä internetistä tilaamisen parempia puolia. Huonompia puolia ovat sitten sivustoilla olevat huijaukset, joista lisää ehkä joskus toiste.
Kertailin taas sanastoa junamatkan aikana. Oppitunti alkoi tunnin kertauksella, jonka aikana meistä jokainen pääsi toistamaan runsaasti keskusteluja opettajan ja/tai parin kanssa. Sitten aloimme puhua omistamisesta ja lukumäärien ilmaisemisesta. “Täällä on seitsemän oppilasta” (Tiinii mii nakrian džet khon krap) vielä meni suhtellisen vaivatta, mutta “Täällä on kaksi kiinalaista miesoppilasta” (Tiinii mii nakrian phuujin khon džiin soong khon krap) alkoi jo kieltämättä vaatia melko runsaasti keskittymistä.
Koska tunnilla käsiteltiin kansallisuussanoja, tiedän nyt varmaksi kurssilla olevan kolme kiinalaista, korealaisen, saksalaisen ja amerikkalaisen. Juttelimme viisumikuvioistamme, jotka olivat paikoin varsin kyseenalaisia joten ei niistä sen enempää.
Oppitunnin lopuksi aivoni tuntuivat jokseenkin käristyneiltä. En muista, koska olisin aiemmin joutunut keskittymään näin intensiivisesti kolme tuntia putkeen. Peruskoulussa?
Saavuin kotitalolleni auringon laskiessa ja kiipesin katolle ottamaan muutaman valokuvan. Halusin leikkiä uudella taskulampullani, ja päätin siksi lähteä yliopistolle etsimään joltakin viheralueelta sopivan pimeää paikkaa tämän tehtävän suorittamiseksi.
Menin yliopiston asemalle BTS:llä. Paikan päällä huomasin, että täällähän on menossa markkinat, mutta tapahtuman aihe oli epäselvä. Kysin Nelliltä mistä on kyse, mutta edes hän ei tiennyt. Ilmoitin asiasta myös skotille, joka sanoi tulevansa paikalle. Ostin kioskista ruokaa ja jäin odottamaan.
Syötyäni pasta-annokseni törmäsin Nelliin, joka oli tullut paikalle muutaman ystävänsä kanssa. Emme kuitenkaan ehtineet kierrellä kovin kauaa ennen kuin törmäsimme skottiin, ja hänellä ja Nellillä oli selkeästi iloinen jälleennäkeminen. Miksiköhän he eivät ole tavanneet toisiaan ennen tätä? Maksoin Nellille tulevan matkan, ja hän maksoi minulle takaisin edellisen matkan peruuntuneen bussivarauksen.
Jatkoimme skotin kanssa matkaa lähimpään pusikkoon. Pusikossa oli pimeää, ja se oli hyvä paikka lamppujen testaamiseen. On se vaan jännää, miten ฿2800 kustantanut 2000 lumenin lamppu on paljon kirkkaampi kuin ฿89 kustantanut niin sanottu 10000 lumenin lamppu.
Pusikossa oli rupikonnia. Sain sellaisesta hienon valokuvan. Tämä konna ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihen paistinpannun kokoiseen ilmestykseen joka materialisoitui pimeydestä hetkeä myöhemmin. En ole koskaan nähnyt yhtä isoa sammakkoeläintä. Yritin pyydystää sen, mutta se loikkasi lampeen karkuun niin ison loiskauksen saattelemana, että sain reilun annoksen mutavettä silmiini. Toivottavasti ei tule kovin pahaa silmätulehdusta.
Jatkoimme matkaa kävellen uima-altaalle, jonka lähellä olevassa pusikossa teimme toisen valotestin. Tulokset olivat jokseenkin selkeitä.
Palasin parin ruokakojun kautta kotiin lataamaan lamppuani. Huomenna on vihdoin perjantai.