Aamutoimista ei mitään uutta, lukuunottamatta sitä että jostakin syystä eilen ja tänään olen niin hengästynyt käyttäessäni ellipsilaitetta, että keuhkoista tuntuu loppuvan kapasiteetti. Minua ei siis rajoita lihasten särky vaan hengityselimistön kunto, tai siltä se ainakin tuntuu. Tämä on uutta. Pulssi on kuitenkin ollut tässä maksimihengästymisen tilassa korkeimmillaan vain jonkin verran yli 150, kun se on aiemmin ollut huomattavasti korkeampi. En osaa selittää.
Ennen lähtöä vokottelin alakerran ihme räpeltimestä jälleen vesipulloni täyteen puhdasta vettä ja kuskasin ne jääkaappiini. Liityin myös mukaan kanikorttipalkintopisteohjelmaan lataamalla kanikorttipalkintopisteohjelmasovelluksen puhelimeeni. Minulla on ollut BTS:ää varten kanikortti eli Rabbit Card -arvokortti aika kauan, mutta en ole ollut mukana palkkio-ohjelmassa. Kanipisteitä saa ajelemalla ympäriinsä BTS:llä, ja koska tulen ajelemaan sillä ympäriinsä aika paljon, niin ajattelin ohjelman voivan olla hyödyllinen.
Tulin katsoneeksi vuoristovaellukselle lähtijöiden listaa LINE-ryhmässä. Yllätyksekseni skotti oli lisätty listaan. Tämä oli jossain määrin odottamatonta, ja Nell kertoi minulle, ettei ollut tiennyt skotin olevan Thaimaassa. Jostakin syystä skotti ei ollut ilmeisesti aiemmin puhunut hänelle tämän reissun aikana, vaikka tiesi vallan hyvin suunnitelluista luontoretkistä ja on itsekin mieluusti sellaisilla mukana. En ollut sitten kaiketi itsekään missään vaiheessa suoraan sanonut Nellille skotin olevan Thaimaassa. Kiintoisaa. Noh, eipä siinä mitään, toivon vain että skotti ei reissulla hoida puhumista koko aikaa niin että saan itsekin thain kielen harjoitusta. Hän puhuu sitä toistaiseksi paremmin kuin minä.
Koulussa meni samoin kuin ennenkin. Tänään aiheena oli asioiden tilaaminen ja erilaisten astioiden ja juomien nimitykset: vesipullo, kahvikuppi, maitolaatikko jne. Saksalainen kertoi minulle, että hänen “vedenpitävä” iPhonensa oli kastunut Balilla ja kärähtänyt niin totaalisesti, että hän on siitä lähtien päättänyt käyttää kahta puhelinta. Minä sen sijaan päätin pitää puhelintani tästä lähin muovipussissa vuoristovaelluksilla ihan vain varmuuden vuoksi. Sitten opettaja huomasi meidän puhuvan väärää kieltä, ja kehotti puhumaan thaita. Kumartelin ja esitin tarpeettoman vuolaita anteeksipyyntöjä, ja palasimme pariharjoituksen pariin.
Poistuttuani paikalta päätin suunnata centralwOrldiin syömään päivän ensimmäistä ateriaa. Paikalle päästyäni erehdyin haahuilemaan japanilaiseen halpakauppaan. Siellä oli useita esineitä, joita olin havainnut tarvitsevani mutta joita en ollut toistaiseksi jaksanut lähteä IKEAan ostamaan. Päätin kuitenkin käydä syömässä ennen ostoksilla käymistä. Yritin pitkään päättää, käydäkkö japanilaisessa riisimunakaspaikassa vaiko sen vieressä olevassa ravintolassa.
Päätin lopulta valita ranskalaisen ravintolan. Siellä oli kiintoisa palvelumalli: joka pöydässä oli QR-koodi, jonka puhelimella lukemalla pääsi sivustolle, jolla tilauksen pystyi tekemään. Päätin tilata jonkinlaista kanapataa kulhossa ja valkosipulileipää. Leipä oli ihan jees, salaatti oli suorastaan hyvää (jokseenkin oliivit olivat ylivuotisia), kanapatakulhon päällä oleva leivänpala oli oikein hyvää. Kanapata itsessään kuitenkin sai aikaan takauman.
Suunnilleen vuosi sitten olin skotin kanssa Pariisissa hienostoravintolassa. Tilasin pääruaaksi vasikkaa. Hämmästykseni oli sanoinkuvaamaton, kun annos maistui täsmälleen peruskoulussa tarjoillulta karjalanpaistilta. En todellakaan olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan odottanut syöväni karjalanpaistia ranskalaisessa ravintolassa. Alkuruuaksi tarjoiltu escargot oli kyllä hyvää.
Jotakin samankaltaista tapahtui täällä. Kanapata ei suoraan muistuttanut mitään kouluruokaa jonka olisin osannut nimeltä mainita, mutta maku oli jotenkin tuttu koulun keittiöstä.
Ei enää koskaan ranskalaiseen ravintolaan.
Kävin japanilaisessa halpakaupassa ostamassa tyynyn, pyyhkeen, käsipyyhkeen, keittiörättejä, perunalastuja ja jonkinlaisen saksalaisen kakun. Tyynyn hankinnan olin kokenut etenevissä määrin tarpeelliseksi, koska asunnon mukana tulleet tyynyt olivat järkyttävän pulleita eivätkä siksi kovin mukavia.
Matkustin täpötäydellä BTS:llä Kasetsartin yliopistolle, joka oli junan päätepysäkki. Ilmeisesti eniten kuuntelemani Spotify-artisti oli viime vuonna Avicii, tai näin sovellus minulle junassa kertoi. Koska yliopistolla oli vieläkin markkinat, päätin käydä ostamassa eilen näkemältäni vanhalta naiselta kaksi paistettua valkosipulivoileipää ennen kuin jatkoin kotiin.
Kotona menin kattouima-altaalleni rentoutumaan ja se tekikin hyvää. Pohdin siinä kelluessani, että eipä tässä oikein mitään ihmiseltä puutu.
Illalla kanikorttipalkintopisteohjelmasovellukseni ilmoitti, että olin matkustanut tänään kahdesti. Todellisuudessa olin matkustanut neljästi. Ilmeisesti kaikkia matkoja ei lasketa, mutta ne tärkeimmät eli kotoa kielikoululle tehtävät matkat ovat kanikorttipalkintopisteohjelman piirissä.