Koulussa jatkettiin tänään sijainneista ja reittiohjeista. Kysyin saksalaiselta, kuinka kauan hän on ollut ohjelmistoalalla. 23 vuotta. Koska kaveri ei näytä päivääkään yli 28-vuotiaalta, kysyin että missä iässä hän aloitti. Hän vastasi, että 17-vuotiaana. Tästä voimmekin laskea, että hän on neljäkymmentävuotias. Olin syvästi järkyttynyt ja arvelin tämän olevan jonkinlaista saksalaista huumoria. Kiinatar ilmaisi myös hämmennyksensä, ja halusimme nähdä papereita. Passissa luki syntymävuosi 1982. Kai se sitten on pakko uskoa.
Saksalainen ilmaisi, että hän ei välttämättä jatka kurssia johtuen ajanpuutteesta, ja ymmärrän häntä hyvin. En itse asiassa tiedä, miten hän on selvinnyt tähän asti kokopäivätöissä ja koulussa.
Päivän päätteeksi kävin hakemassa pankkipaperin ja ajattelin käydä avaamassa tilin. Koulun vieressä oleva Bangkok Bankin konttori oli kuitenkin jo kiinni, joten minun oli suunnattava toiselle konttorille. Kiinatar oli jostakin syystä etsimässä Kasikornbankin konttoria, ja lähdimme yhdessä centralwOrldiin etsimään sellaista puhuen samalla keskenämme thaita ja englantia. Saavuttuamme centralwOrldiin hän ehdotti, että voisimme käydä kahvilla. Ilmaisin, että en pidä kahvista, mutta tee kävisi. Etsimme pankkikonttoria, ja löysimme Kaskikornbankin toimipisteen. Kiinatar ei ilmeisesti tarvinnutkaan pankkikonttoria, vaan kävi vain pankkiautomaatilla nostamassa rahaa (raha tulee kuitenkin aina nostaa oikean pankin automaatilta lisäkulujen välttämiseksi). En nähnyt missään Bangkok Bankin konttoria. Olisin voinut käydä Siam Commercial Bankin konttorissa avaamassa tilin, mutta päätin olla tekemättä niin ja päädyin sen sijaan menemään kiinattaren kanssa Swensenille.
Kiinatar ei ole aiemmin käynyt Swensenillä. Hän sai tarjoilijalta aasialaisen näköisenä thai-kohtelun, eli tämä alkoi selostaa innokkaasti päivän erikoistarjouksista paikallisella kielellä. Tarjoilija kuitenkin suhtautui meihin ymmärtäväisesti kun tajusi asianlaidan ja osasi vähän englantiakin. Saimme lisäksi harjoitusta thaiksi tilaamisessa.
Kiinatar kertoi, että oli ollut vaihto-oppilaana Puolassa ja käynyt esimerkiksi Espanjassa, Kreikassa, Suomessa ja Ruotsissa. Myös Venäjä tuli puheeksi. Venäjän narratiivi, jonka mukaan NATO uhkaa Venäjää josta syystä sen oli pakko hyökätä Ukrainaan on valitettavasti levinnyt varsin laajalle. Jouduin jo toista kertaa tällä viikolla selittämään, että Venäjää, joka on ydinasevaltio, ei ole missään vaiheessa uhannut yhtään mikään. Vladimir Vladimirovitš vain yrittää kääntää kansan huomion pois persiilleen menevästä sisäpolitiikasta leikkimällä suurta sotapäällikköä. Kiinattaren lukemissa uutisissa sanotaan kuitenkin kuulemma toisella tavalla. En kysynyt, ovatko kyseessä kiinalaiset vai korealaiset uutiset. Päätin vaihtaa lähestymistapaa, ja selitin Euromaidan-mielenosoituksista ja seuranneesta Ukrainan “arvokkuusvallankumouksesta”, jonka seurauksena Ukrainan kansa päätti haluavansa kuulua mieluummin länteen kuin Venäjään. Venäjä-mielinen presidentti Viktor Janukovytš erotettiin ja ajettiin maanpakoon. Venäjä reagoi tämän Putinin oligarkkikaverin ulossavustamiseen valtaamalla Krimin, ja loppu on historiaa.
Kiintoisaa kyllä, tämä historiallisten tapahtumien kautta annettu selitys tuntui uppoavan. Kiinatar nimittäin kuunteli vallan tarkkaavaisesti eikä kyseenalaistanut kertomaani ainakaan ääneen. En tiedä, mitä mieltä hän on nyt asiasta, mutta ainakaan en kuullut enää lisää puhetta muunmaalaisista sanomalehdistä. On toisaalta ymmärrettävää, että kun pystyy selittämään tapahtumat kronologisesti ja useita kiistattomia tapahtumia sisältävänä johdonmukaisena syy-seurausketjuna, on perustelu yhtä väitettä uskottavampaa. Uskoisin, että avainasemassa on uuden tiedon antaminen ennemmin kuin vanhan tiedon muuttaminen. Jos henkilö on saanut jostakin päähänsä asian X, niin hän ei muuta mielipidettään, jos hyökkäät suoraan asiaa X vastaan. Sen sijaan kannattaa antaa henkilölle asiaan liittyvät tiedot A, B ja C joista hänen omat informaatiolähteensä eivät ole koskaan maininneet aiemmin ja joita hänellä ei ole siksi syytä kyseenalaistaa. Hän hyväksyy nämä tiedot huomattavasti helpommin, ja jos hyvin käy, hän alkaa lopulta itse epäillä selitystä X jos A:n, B:n ja C:n kuvailema tapahtumankulku kuulostaa loogisemmalta. Joka tapauksessa, vasta-aivopesua pitäisi opettaa jossain oppilaitoksessa. Sille olisi kysyntää.
Kiinatar erottaa ilmeisesti jokseenkin vaivatta korealaisen, kiinalaisen japanilaisen ja thain toisistaan pelkän ulkonäön perusteella. Me farangit kuulemma olemme sen sijaan keskenämme jokseenkin samannäköisiä. Heh.
Päätin avata pankkitilin Central Ladpraossa, joka oli kotimatkan varrella. Otin Siamin asemalla junan, joka menisi Mo Chitiin asti, matkustin noin neljä asemanväliä ja jäin sitten odottamaan toista junaa, joka veisi minut perille asti. Tämä olikin järkevä päätös. Mo Chitin asema oli nimittäin taas niin tupaten täynnä junanvaihtajia, että vaihdon tekeminen siellä olisi ollut hyvin paljon vaikeampaa.
Pankkikonttori palveli iltakahdeksaan. Paikalla ei ollut enää kovinkaan paljon porukkaa, ja marssin muina farangeina ottamaan vuoronumeron ja pääsin hoitamaan asiani melkein heti. Pankkineiti puhui englantia, ja tiedusteli työlupaa. Olin jo tähän mennessä oppinut, että kun thai-virkailija sanoo haluavansa nähdä työluvan, hän tarkoittaa “näytä joku virallisen näköinen paperi, joka todistaa, että teet täällä jotain muutakin kuin toimitat tyhjää”. Näytin siis kielikoulun paperin, ja täydestä meni kuin väärä raha. Minun ei tarvinnut edes näyttää vuokrasopimustani. Sitten alkoi paperien täyttäminen ja leimaaminen ja sain taas vedellä puumerkkejä papereihin oikein koko rahan edestä. Päätin ensi kerralla jotain virallista tehdessäni merkitä ylös, montako kertaa joudun allekirjoittamaan jotain. Laitoin tilille kaksikymmentätuhatta bahtia käteistä. Rahojen alkuperästä ei kysytty yhtään mitään. Sain hienon paperisen tilikirjan johon summa oli merkitty, poislukien pankkikortista aiheutuneet neljänsadan bahtin hankintakulut. Ikävästi pankki piti koulun paperin, eli en voi käydä availemassa enempää tilejä.
Illalla huomasin taas pohtivani, että on jokseenkin hassua miten tässä maassa kaikki taksikuskit ja Grab-lähetit ovat miehiä ja pankkihenkilökunta sekä maahanmuuttovirkailijat naisia. Ravintoloissa, vartijoina ja myyjinä työskentelee kuitenkin sekä miehiä että naisia.