Kesämopolla Pran Buriin

lauantaina 10. joulukuuta 2022

Heräsimme liian aikaisin ja en ollut varma siitä, olinko nukkunut yhtään. Aiemmin tehdyn suunnitelman mukaisesti päätimme vuokrata kaksi skootteria ja lähteä käymään jossakin. Pohdimme sopivaa kohdetta jonkin aikaa, ja lopulta kohteeksi valikoitui Pran Burin metsä. Syy: se näytti hienolta valokuvissa.

Yritimme etsiä paikkaa, josta voisimme vuokrata kaksi skootteria, mutta emme löytäneet sellaista. Kaikki tarjosivat vain yhtä. Varma turistikaupungin merkki: ihmiset täällä puhuvat keskimäärin enemmän englantia kuin Bangkokissa.

Lopulta vuokrasimme mopot eri paikoista ja saimme myös kypärät. Ton hoiti hommat paikallisella kielellä, eikä häneltä tiedusteltu vuokravakuutta tai ajokorttia. Se oli hyvä, hänellä ei nimittäin ole ajokorttia. Arvasitte oikein: allekirjoittanut laitettiin mopokuskiksi ja Ton asettui matkustajan penkille.

Skotti sai niin ikään moponsa vuokrattua ja lähdimme ostamaan bensaa. Ajelin skotin perässä ja muutaman kommelluksen kautta pääsimme huoltoasemalle. Hyvin jännästi mopoa ei kuulunut tankata itse, vaan huoltoasemalla oli tätä varten tankkaaja vähän kuten joissain amerikkalaisissa elokuvissa. Pienen yrittämisen jälkeen saimme satulan avattua ja mopon tankattua.

Sitten suuntasimme etelään. Skotti, maanteiden kuningas ajeli kuten paikalliset eli ohitteli muina miehinä autoja pientareen puolelta tai kaistojen välistä päästäkseen jonon eteen, joten minäkin tein niin. Valtatielle päästyämme hän ajeli mopollaan tien pientareella muiden paikallisten tavoin, joten minäkin tein niin. Matkalla Ton sai kuitenkin ikäviä uutisia hostellista: olimme eilen ilmaisseet halumme vuokrata skoottereita, ja omistaja oli hoitanut homman. Tästä koituva lisälasku ei kuitenkaan ollut erityisen suuri.

Perillä meitä odotti havupuumetsä, hiekkaranta jolla uiminen oli vaarallisuuden vuoksi kielletty ja iso mangrovemetsikkö, jonne oli rakennettu kulkureitti. Kävelimme mangrovemetsikön läpi. Vedessä näkyi ajoittain pikkukaloja ja rungoilla käveli taskurapuja. Myös suipot harmaat kotilot puunrungoilla kiipeilivät kotilot olivat yleisiä. Kävimme myös lyhyellä metsäveneajelulla, jolle tuli hintaa 450 bahtia. Neljään osaan jaettuna se ei ollut paljon mitään.

Palattuamme pusikosta menimme syömään, ja pohdimme, mihin mennä seuraavaksi. Vaihtoehtoja oli niin pohjoisessa kuin etelässäkin, mutta osa oli kiinni, menisi kiinni ennen kuin pääsisimme paikalle tai oli saanut Googlessa huonoja arvioita. Emme saaneet kuitenkaan yksimielistä päätöstä aikaan, ja esitin lopulta, että emme tee mitään. Täytyykö sitä koko ajan olla ravaamassa johonkin pää kolmantena jalkana? Syödään rauhassa, lähdetään takaisin ja mennään vaikka rannalle. Ehdotus sai kannatusta. Kannatusta sai myös toinen esittämäni ehdotus: olimme nähneet hienon jorpakon mopomatkalla metsään, ja ehdotin, että pysähtyisimme siellä.

Suuntasimme mopoilla jorpakolle. Skotti oli ollut siellä aiemminkin ja ajoi kaikenlaisia kinttupolkuja pitkin, kunnes pääsimme järven rantaan. Jatkoimme vielä vähän aikaa näköalatasanteelle, jonne tuli kulkea kengättömänä temppelin läpi. Sieltä avautui oiva näkymä merelle ja läheiselle uimarannalle. Kunnon valokuvaussession jälkeen päätimme matkata kyseiselle rannalle uimaan, koska skotin epäilemättä oikean arvion mukaan nyt olisi paras aika käydä uimassa. Aurinko ei porottanut enää yhtä voimakkaasti kuin päivällä, ja jos kävisimme uimassa vasta Hua Hinissä ehtisi ilta pimentyä. Porotuksesta puheenollen, minä ja skotti olimme alkaneet punoittaa hieman.

Varsin perusteellisen iltauinnin jälkeen suuntasimme mopolla takaisin hostellille iltaruuhkassa pujotellen. Kaikki selvisivät matkasta hengissä. Huoneessamme Ton näytti, kuinka RAW-kuvia voi muokata varsin laajasti niiden ottamisen jälkeen.

Illalla kävimme vielä ravintolassa syömässä. Sellaisen löytäminen oli vähän vaikeaa, koska oli kaiketi jonkinlainen pyhäpäivä ja monet paikat olivat kiinni. Löysimme kuitenkin hyvältä vaikuttavan ravintolan pienimuotoisen googlaamisen jälkeen. Istuimme alas. Riisi oli loppu, kana oli loppu ja jossain vaiheessa joku känninen engelsmanni tuli mölisemään jotain. Hän paljastui kohtalaisen pitkän mölinän jälkeen ravintolan omistajaksi, joka oli pahoittanut mielensä pöydässä olevasta hankkimastamme vesipullosta (josta kukaan ei ollut juonut) ja valitti, että jos kaikki tuovat omat vesipullonsa ei ravintola tee riittävästi voittoa. Hurmaavaa. Sinänsä varteenotettava huoli ja vastaava sääntö on käytössä monissa ravintoloissa, mutta ilmaisutapa oli niin tökerö, että halusin välittömästi juoda vesipullon tyhjäksi ihan vain kyseisen läskimooseksen kiusaksi. Ruoka oli kuitenkin onneksi hyvää, kun se viimein saapui.

Sitten ystäväni lähtivät baariin ja menin jostain syystä mukaan, vaikka en juurikaan pidä äänekkäistä baareista ja olin varsin väsynyt. Opin, että skotin ystävätär pitää hyvin kovaäänisestä musiikista: on siis todella olemassa ihmisiä, joita se miellyttää! Sitten jatkoimme toiseen baariin ja menin jostain syystä sinnekin. Lopulta lähdin kuitenkin hostelliin nukkumaan. Maksoin mennessäni omistajalle ylimääräisten mopojen vuokran. Seurueeni saapui paikalle noin tuntia myöhemmin.

Kokonaisuutena Hua Hin vaikuttaa varsin miellyttävältä paikalta: siellä on merenrantaa, liikenne on siedettävää ja meininki suhteellisen rauhallista. Lähistöllä on myös luontokohteita.