Havahduin aamulla kevyestä unesta siihen, että ilmastointi lakkasi toimimasta. Ajattelin, että kyseessä saattaisi olla jonkinlainen energiansäästösyistä tapahtuva aikakatkaisu ja minun tulisi käynnistää laite uudestaan. En kuitenkaan jaksanut nousta unenpöpperössäni ylös sitä tekemään. Sitten mieleeni pulpahti toinenkin mahdollisuus: sähkökatko.
Torkuin vielä jonkin aikaa kunnes nousin ylös ja lähdin huoneesta. Ton istui sohvalla oven ulkopuolella katsomassa Youtubea ja kertoi, että sähköt ovat poikki ja vesi myös. Istuin sohvalle ja juttelimme, kunnes vesi alkoi toimia jälleen.
Kello alkoi olla sen verran paljon, että minä ja skotti lähdimme ajamaan skoottereita takaisin vuokraamoihin ja jätimme reput kahden muun seurueen jäsenen kaitsettavaksi. Palautuksessa ei ollut ongelmia, ja sain Tonin henkilökortin takaisin.
Lähdimme skotin kanssa apostolinkyydillä juna-asemalle tiedustelemaan junalippuja Bangkokiin, koska bussiasemat olivat turhan kaukana hotellilta. Yritimme ostaa liput, mutta virkailija halusi nähdä jokaisen matkalle lähtevän henkilöpaperit. Tämä oli onni, koska kun soitimme Tonille hetkeä myöhemmin hän kertoi, että jonkinlainen minibussi lähtisi Bangkokiin suoraan hotellilta ja se olisi junaa halvempi.
Jatkoimme aamupäivän viettoa kokoontumalla erään katukauppiaan kojulle syömään lounasta. Siitä puolestaan jatkoimme lähimmälle hiekkarannalle ja istuimme erääseen ravitsemuskojuun suunnitelmanamme olla tekemättä mitään nauttien samalla virvokkeita. Päivä oli poikkeuksellisen kuuma. Toteutimme suunnitelmaa muutaman tunnin ajan, jonka jälkeen nousimme ylös ja otimme muistoksi ryhmäkuvat Tonin Polaroid-kameralla.
Haimme reput hotellista ja nousimme bussiin sen tultua paikalle. Kertasin matkalla thain sanastoa oppikirjastani. Ton päästeli vieressäni ajoittain hämmentyneitä äännähdyksiä yrittäessään lukea jotakin sanaa, mutta huomattavasti vähemmän kuin edellisellä bussimatkalla. Hän ei suuremmin perusta kirjan merkintätavoista, tai siinä opetetuista lausahduksista. Ongelma on kaiketi vähän sama kuin silloin, kun Suomessa opetaan maahanmuuttajille kirjakieltä ja kukaan ei oikeasti puhu niin. Paitsi jyväskyläläiset.