Aamusta kävin kuntosalilla, mutta en katsonut tähtiporttia. Koska polvessa oli eilen ilmennyt kipua, päätin treenata tänään pelkästään käsiäni ja sitä ei voi tehdä, jos katsoo samalla tähtiporttia. Treeni oli vähän laiskanpulskeaa, mutta tulipahan tehtyä jotain. Paino putoaa tällä hetkellä ilman liikuntaakin, koska kielessä on taas afta ikävässä paikassa.
Lähdin koululle etuajassa ja päätin syödä lounasta japanilaisessa riisimunakaspaikassa. Sain jostain syystä juomaksi vettä ja kokistölkin, ja yllätin itsenikin onnistumalla lähettämään kokiksen takaisin thaita puhumalla. Ruoka oli herkullista.
Kielikoulussa puhuttiin ajan ilmaisemisesta. Thait ilmaisevat kellonaikaa jakaen päivän jokseenkin mielivaltaisesti useaan eri osaan ja kertovat sitten, monesko kyseisen osan tunti on menossa. Esimerkiksi kello 19 on illan ensimmäinen tunti eli nyng thum. Thaimaalaiset munkit kilkuttelivat kuulemma erilaisia instrumentteja temppeleissään aina tasatunnein päivin ja öin, ja ajanjaksot ovat saaneet nimensä tästä tavasta. On yhä epäselvää, miten muinaiset thait saivat nukuttua. Amerikkalainen oli myös palannut keskuuteemme.
Minun oli pitänyt käydä tänään pelaamassa sulkapalloa kiinattaren kanssa, mutta jouduin kieltäytymään polveeni vedoten. Päätin sen sijaan tavata Tonin vähemmän urheilullisissa merkeissä. Hän oli hankkinut hiljattain uuden Sony α6000 -järjestelmäkameran, jota hän halusi testata.
Olin jo matkalla kotiini häntä odottamaan, kunnes hän kertoi että skotti ja hänen ystävättärensä aikoivat suunnata King Power Mahanakhon -tornille, joka on Bangkokin korkeimpia rakennuksia. Meidät oli ilmeisesti kutsuttu mukaan. Loikkasin pois junasta ja suuntasin toisella junalla takaisin Siamin asemalle, josta olin lähtenyt vain hetkeä aiemmin. Sitten vaihdoin linjaa, ja pääsin aivan tornin juurelle.
Tornin alueella oli paljon ihmisiä, lavasteita ja bändi soittamassa humppaa. Jäin odottamaan muita, kunnes näin muutaman farangin kysyvän henkilökunnalta jotain ja lähtevän sitten tiehensä. Menin pahinta peläten sitten esittämään tiedusteluja itsekin, ja sain kuulla tornin näköalatasanteen olevan tänään yleisöltä suljettu joidenkin kissanristiäisten vuoksi. Tiedotin tästä ystävilleni, ja päätin toista kertaa tänään lähteä kotiin. Ton lupasi tulla mukaan aiemman suunnitelman mukaisesti.
Pääsin kotiini suhteellisen helposti, mutta Tonista ei voinut sanoa samaa. Hän oli ottanut metron, ja yritti vaihtaa BTS:ään Ha Yaek Lat Phraon asemalla keskellä pahinta ruuhkaa. Ihmisiä oli niin valtavasti, että hän pääsi vasta kolmanteen junaan, johon yritti. Se jätti hänet puolestaan päätepysäkilleen eli Kasetsartin asemalle, jossa hän joutui odottamaan seuraavaa junaa, eikä mahtunut siihenkään. Lopulta hän pääsi toisella junalla perille. Menimme saman tien katolle leikkimään kameroilla. Ton oli varsin vaikuttunut maisemasta.
Siirtyessämme kattopuistojen välillä hissiaulan läpi kuulin yhtäkkiä kirkaisun. Sitten havaitsin, että pieni ruttuinen nahkahansikas räpisteli ympäriinsä aulan lattialla. Olinko astunut vahingossa lepakon päälle? En ollut ainakaan tuntenut mitään. Onko lepakolla kaikki hyvin muutenkaan, jos se oleskelee maan tasalla? Lepakoihin koskeminen on vesikauhuvaaran takia varsin riskaabelia. Koska hissiaulassa räpiköivistä lepakoista kertomista ei ole vielä koulussa opetettu, kehotin siis Tonia kertomaan asiasta kattovartijalle. Hän teki työtä käskettyä, eikä meiltä veloitettu pääsymaksua kun sanoin thaiksi meidän vain katselevan maisemia. Valokuvaus kuitenkin kiellettiin, sitä varten tarvitaan kuulemma lupalappu ala-aulasta. Tietenkin.
Tilasimme paistettua riisiä ja palasimme sitten huoneeseeni, jossa katselimme maisemia sekä valokuvia ja Ton selitti tarkemmin kameransa toimintaa.
Loppuillasta havahduin siihen, että minulla ei ole vieläkään pitkiä kalsareita, joita olin yrittänyt matkaa varten ostaa. En vain ollut löytänyt sellaisia mistään. Katsoin vielä kerran Decathlonin verkkosivuja ja ihme ja kumma, siellä oli myynnissä miesten pitkät merinovillaiset alushousut. Hakutoiminto vain oli niin huono, etten ollut niitä viidellä edellisellä yrittämällä löytänyt. Ongelmaksi muodostui vain se, että niitä oli vain kahdessa paikassa: Decathlon Rama IV:ssä, joka on jokseenkin syrjässä ja Decathlon Bang Na:ssa joka oli vielä kauempana. Sellaisten hankkiminen olisi siis vaikeaa, koska huomenna pitäisi olla jo menossa kello 18:30 alkaen. En voisi käydä edes aamulla etsimässä niitä, koska olin lupautunut päästämään jonkun mittarinlukijan asuntoon kello 11. Lisäksi en tiedä, sopisiko koko M minulle. L:ää ei ollut saatavilla missään.