Aamu valkeni. Nukkumisyritykseni olivat saaneet niskani kipeäksi eikä minulla ollut riittävästi jalkatilaa, vaan polveni osuivat edellä olevaan istuimeen, jos en pitänyt niitä käytävällä. Skotilla ei ollut samaa ongelmaa, koska vaikka olemme täsmälleen samanpituiset niin hänellä on pidempi torso ja lyhyemmät jalat. Ilmastointi oli säädetty niin kovalle, että otin ensin repusta pitkähihaisen välikelin takkini ja puin sen päälleni. Sitten otin vielä tänään hankkimani pitkähihaisen aluspaidan ja kiedoin sen jalkojeni ympäri. Otin repusta myös pyyhkeeni ja laitoin sen takkini sisään. Sitten oli vihdoin lämmin.
Havahduin auringonpaisteeseen, kun ajoimme jonkin pikkukylän läpi. Huomasin meidän olevan pilvien yläpuolella ja että puhelimessani ei ole kenttää. Tiellä oli ajoittain vesipuhveleita.
Ajoimme yhä vain, ja aloin kärsiä teiden kuoppaisuuden ja mutkaisuuden yhteisvaikutuksesta matkapahoinvoinnista ensimmäistä kertaa varmaan kymmeneen vuoteen. Ensimmäinen pysähdys koitti noin kello 10:30, jolloin pääsimme huoltoasemalle vessaan ja 7-Eleveniin ostamaan aamupalaa. Ostin yhden jäätelön, enempää en uskaltanut syödä.
Matka jatkui tämän jälkeen vielä reilun tunnin verran. Yhteensä neljäntoista tunnin pakettiautomatkan jälkeen olimme saapuneet jonkinlaiseen majataloon tai vastaavaan. Kävimme vessassa ja saimme ruokaa. Meille osoitettin myös huoneet, jossa pystyimme käymään suihkussa. Emme kuitenkaan pitäneet huoneita sen kauempaa, vaan lähdimme tavarain uudelleenjärjestelyn jälkeen avolava-autolla (arvaatte varmaan, missä osassa autoa istuimme) kohti vuoristoa.
Matka kesti tunnin verran. Perillä meitä odotti useita kantajia, jotka kantoivat sellaisia tavaroita mukanaan, jotka eivät mahtuneet reppuihimme. Reppuni painoi silti noin kaksitoista kiloa. Paino ei ollut oikeastaan suuren suuri ottaen huomioon, että olen kantanut vastaavan painoista selkäreppua hyvin pitkään esimerkiksi edellisen vuoden euroopankiertueellani.
Sitten alkoi kiipeäminen. Marssimme rinteessä olevaa polkua pitin yhä ylemmäs ja ylemmäs. Samalla Nell ja Nän keräilivät mustikankukintoja parimetrisiksi kasvavista ”mustikkapuista”. Tämän he tekivät ilmeisesti omin luvin, vaikka tarkoitus olikin tieteellinen tutkimus. Olimme subtrooppiselta vaikuttavalta metsässä jossa kasvoi esimerkiksi monenlaisia lehtipuita ja orkideoita, mutta myös mäntyjä. Hankkimilleni UV-suojausesineille ei ollut hirveästi käyttöä, koska kävelimme metsän suojassa.
Jalkani suoriutuivat parin tunnin vuoristovaelluksesta hyvin, verenkiertoelimistö välttävästi. Ilmeisesti treenaus on toiminut, tai ainakaan se ei ole ollut haitaksi. Maasto muuttui avoimemmaksi ja heinikkoisemmaksi ajan kuluessa.
Saavuimme leiripaikalle välittömästi auringonlaskun jälkeen ja pystytimme teltan. Olin hetken aikaa paidatta, kun kuivattelin märkää selkääni. Lämpötila alkoi pudota, ja laitoin päälleni pitkähihaisen paitani. Sitten laitoin päälleni pitkähihaisen takkini. Sitten laitoin käsivarsiini hankkimani UV-suojukset. Sitten laitoin siihen päälle varmemmaksi vakuudeksi myös sadetakkini. Tunsin tämän jälkeen oloni siedettäväksi.
Yön pimentyessä taivaalla alkoi näkyä tähtiä. Jupiter loisti kirkkaimpana, ja linnunrata oli näkyvissä. En ole nähnyt koskaan aiemmin Thaimaassa näin paljon tähtiä, enkä varmaan missään muuallakaan. Ajoittain jokin kohde liikkui vakionopeudella taivaankannen poikki, ja arvelin, että kyseessä oli ehkä kansainvälinen avaruusasema, sillä sen voi havaita paljain silmin. Nell oli hyvin kiinnostunut tähdistä heti kun skotti oli saanut suostuteltua hänet ulos teltasta niitä katsomaan.
Illalla oli vielä ruokatarjoilua ja muuta leirin laittoa. Teltassamme ei ole minkäänlaista pehmustetta lattialla, mutta laitoimme yhden lämpöpeittomme lattialle estääksemme lämpöä karkaamasta maahan. En kuitenkaan ole yöunien suhteen toiveikas.
Otsalamppu toimii oikein hyvin.