Aamulla heräsin parin kertaan siihen, että skotti teki jonkin liikkeen, mutta hän vakuutti kysyttäessä olevansa kunnossa. Nousin teltasta joskus seitsemän aikaan jättäen skotin nukkumaan. Kaikkialla oli harmaata: olimme pilven sisällä. Menin kantajien sytyttämän nuotion ääreen lämmittelemään ja minulle tarjoiltiin kaakaota.
Sain kuulla, että skotti oli juonut illalla pullollisen. Opin uusia sanoja. Kin lau: juoda alkoholia. Mau: humalatila. Uak: voitte varmaan arvata (ilmaisu onomatopoeettinen).
Olin juuri lähdössä herättelemään skottia, kun hän käveli vastaan jokseenkin hyvinvoivan näköisenä, ja toisaalta mikseipä olisi ollut. Kaikki hänen nauttimansa nautintoaineet olivat poistuneet ruuansulatuselimistöstä jo puolenyön tienoilla. Hän ei vaikuttanut läheskään yhtä katuvaiselta kuin eilisiltana, eikä toisaalta muistanutkaan myöhäisillasta juuri mitään. Itse olin menettänyt kaiken huumorintajuni. Skotti mitä ilmeisimmin havaitsi vakavamielisyyteni, koska käyttäytyi tavanomaista avuliaammin.
Pakkasimme tavaramme ja aloimme laskeutua vuorelta. Lasku oli jyrkkä, ja nousua vaativampi. Ennen pitkää laskeuduimme pilven alapuolelle ja lopulta pääsimme autotielle, jossa meitä odotti avolava-auto. Palasimme sillä nimismiehenkiharaisia teitä pitkin takaisin samaan majataloon, jossa olimme olleet aiemmin jättäen kantajat matkalla pois kyydistä erääseen pikkukylään. Majatalossa peseydyimme ja vaihdoimme yllemme puhtaat vaatteet. Sitten söimme lounasta ja lähdimme bussilla takaisin kohti Bangkokia. Kello oli jotakin yhden tietämillä.
Matka loputtoman tuntuisilla vuoristosyheröteillä kului puoliunessa nuokkuessa ja silloin tällöin huoltoasemilla pysähtyessä. Illan hämärtyessä ajoimme suuren osan ajasta vain muutamia kilometrejä Myanmarin rajasta. Ajoimme puolen tusinan poliisin tarkastuspisteen läpi, jotka oli ilmeisesti pystytetty laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi. Poliisit keskittyivät kuitenkin lähinnä katsomaan jalkapallon MM-finaalia.
Kuskimme osoittautui melkoiseksi rattimieheksi ohitellen pimeillä vuoristoteillä välillä mopoja ja välillä kokonaisia bussiletkoja. Moottoritielle päästyämme tulimme kerran punaisiin liikennevaloihin, jotka estivät suoraan ajamisen. Kuski vaihtoi muitta mutkitta kaistoja, kääntyi vasemmalle jonne ei ollut liikennevaloja, teki sitten U-käännöksen ja kääntyi uudestaan vasemmalle selvittäen risteyksen ennätysajassa. Pujottelimme sujuvasti rekkojen välissä koko matkan Bangkokiin asti, jonne saavuimme kolmelta aamuyöstä. Nukkumaan pääsin neljältä aamulla.