Olin aikonut käydä aamulla syömässä aamiaista jossain, mutta en ehtinyt. Menin suoraan sukelluspuotiin ja maksoin kurssini. Sitten minut komennettiinkin jo välinevarastolle valikoimaan märkäpukua, liiviä ja räpylöitä. Ensimmäinen sovittamani malli sopi kaikissa tapauksissa, syynä todennäköisesti sukelluksenopettajani (jämäkän oloinen keski-ikäinen nainen) mittava varusteenvalikointikokemus. Hän kysyi, että olenko sukeltanut aiemmin. Sanoin, että olen. Hän ilahtui tästä (samoin kuin myös tuomastani maskista), ja päivitteli että ihmiset ostelevat kalliita sukelluskursseja ilman, että ovat ikinä edes snorklanneet. Kaikki eivät nimittäin välttämättä pysty sukeltamaan, vaan ensimmäistä kertaa veteen mennessä voi ilmetä yllättävää ahtaan paikan kammoa, kyvyttömyyttä tasata painetta ja muita asioita, jotka voivat kokonaan estää sukeltamisen.
Sain täytettäväksi ison kasan kaavakkeita, johon tuli täyttää paljon henkilötietoja ja erinäisiä terveystietoja. Täytin sen huolettomasti.
Pohdin yhä, että onko henkilökunta venäläistä samalla kun sukelluksenopettaja selitti minulle, miten regulaattori kiinnitetään ilmasäiliöön. Sitten havaitsin hänen oikeassa ranteessaan olevan kaksi helminauhaa: toinen oli sininen ja toinen keltainen. Kiintoisa värivalinta. Jos hän suosii kyseistä teemaa työpaikallaan, lienee turvallista olettaa, ettei paikka ole ainakaan minkään turboputinistin pitämä.
Opettaja sai selityksensä valmiiksi, ja pääsin sitten itse purkamaan ja kokoamaan sukellusvälineistöä. Olin koko opetustapahtuman ajan yksin opettajan kanssa, ja tämä ihmetteli että missä muut oppilaat mahtavat luurata. Lopulta sain käskyn käydä lounaalla ja tulla takaisin kello 12:45. Siihen oli useampi tunti, joten päätin käydä läheisessä kahvilassa nauttimassa ruokaa. Tilasin siellä englantilaisen aamiaisen, joka oli ihan jees. En tosin tiedä, kuuluvatko paistetut makkarat, pavut, sienet ja porkkanat englantilaiseen aamiaiseen, mutta en ole mikään ruokafundamentalistipuristi. Paikka oli tupaten täynnä, joka hieman latisti tunnelmaa.
Menin takaisin mökkiini kirjoittamaan kunnes kello löi 12:45. Sitten kävelin mökistäni noin 15 metriä sukelluskoulun etuovelle ja istuuduin odottamaan. Jossain vaiheessa opettaja kutsui minut huoneeseen muiden sukelluskoululaisten kanssa. Meitä oli hänen vastuullaan yhteensä neljä. Opettaja kertoi nimekseen Zlata, syntyneensä Kiovassa ja sukeltaneensa viisitoista vuotta. Esittelyn jälkeen siirryimme avolava-autolla erään hotellin uima-altaalle harjoittelemaan.
Ensin saimme teoreettiset selitykset siitä, mitä kaikkea harjoitellaan ja mistä syystä. Sitten laitoimme varusteet niskaan ja hyppäsimme altaaseen harjoittelemaan näitä asioita. Useimpien tarkoituksena oli vaaratilanteiden välttäminen ja totuttelu esimerkiksi maskin tai regulaattorin väliaikaiseen menetykseen, jotta sukeltaja ei panikoi jos vaikkapa joku sattuu epähuomiossa potkaisemaan räpylällään regulaattorin tämän suusta viidentoista metrin syvyydessä.
Valmista tuli vasta seitsemän aikaan illalla. Söin illallista hotellissa, tein sukelluskurssin teoriatehtäviä ja menin sitten nukkumaan.