Taas laiturilla 7:45. John oli tapojensa vastaisesti myöhässä, ja kertoi syyksi, että hän oli väliaikaisesti kadottanut puhelimensa. Tällä kertaa laiturissa oli ensimmäisenä kiinni kuninkaallisen laivaston harmaa partioalus. Kävelimme muina miehinä sen kannelle vähän keulatykin edestä ja hyppäsimme siitä seuraavaan alukseen.
Sukellusmestarimme selitti päivän tehtävät. Sukelsimme suunnilleen samassa paikassa kuin aiemminkin. Alueella huomioni kiinnittyi riutan merivuokkoihin. Ohitimme ainakin tusinan, ja kaikissa oli pikkuisia vuokkokaloja jotka vetäytyivät lonkeroiden suojaan aina, kun sukeltaja tuli turhan lähelle.
Väliajalla vaihdoimme varusteet toiseen happitankkiin. Laivamme on tarkoitettu yksinomaan sukeltamista varten. Siinä on happitankkien täyttöä varten erillinen generaattori ja ilmakompressori, jotta tankkeja ei tarvitse koskaan viedä laivasta pois.
Toisella sukelluksella kokeilimme muutamia uusia asioita. Testasin veteen hyppäämistä selkä edellä ja onnistuin osittain. Minun olisi pitänyt ponnistaa hieman kovemmin, jotta olisin osunut veteen tankki edellä enkä perse edellä, mutta tätä ehtii harjoitella tulevaisuudessa. Pohjaan laskeutuminen oli huonon näkyvyyden vuoksi suoritettava sukelluskielellä without a reference. Et näe pohjaa, pintaa tai mitään ympärillä olevaa, vain pelkkää sinistä ja sinulla ei ole minkään valtakunnan käsitystä siitä, miten syvällä olet. Oletin ennen tätä päivää, että tällainen tilanne voisi olla ahdistava, mutta ei se oikeastaan ollut. Joka tapauksessa, tämän takia olisi tärkeää omistaa sukellustietokone. Minulla tai Johnilla ei ollut, joten seurasimme sukellusmestariamme ja hänen tietokonettaan. Kai se Apple Watch Ultra on jossain vaiheessa hankittava, mutta se saa jäädä ensi vuoteen.
Kelluvuuden hallinta on sukeltajalle tärkeä taito ja hauskaa kyllä, kelluvuutta hallitaan pääasiassa keuhkoilla. Pystyn nousemaan aika haipakkaa ylöspäin yksinkertaisesti vetämällä keuhkoni täyteen, ja vastaavasti uppoan kuin kivi kun keuhkoni ovat tyhjillään. Arvelisin, että riittävästi sukellettuni opin hallitsemaan kelluvuuttani ja pystysuuntaista sijaintiani alitajuisesti kiinnittämättä niihin sen suurempaa huomiota.
Minua hieman huolestuttaa se, mitä jatkuva sukeltaminen tekee alueen eliöstölle. Veneitä ajelee alueella nähdäkseni joka päivä arkena ja pyhänä ja vedenalainen melu on voimakasta. Lisäksi kuulin Zlatan murehtivan aiemmin sitä, etteivät elukat saa olla yölläkään rauhassa, koska yösukeltajat sohivat riutalla taskulampuillaan kaiket yöt. Periaatteessahan sukeltamisen ei pitäisi olla elukoille vaarallista, mutta kuten Seneca totesi niin omne nimium nocet, kaikki liika on pahasta. Jossain sen rajan on mentävä.
Palasimme satamaan ja ajoin mopollani hotellilleni. On jotenkin hassua, miten saaren ajoneuvokanta vaikuttaisi koostuvan lähes pelkästään lava-autoista ja 125-kuutioisista Honda Click -skoottereista. Söin hotellin ravintolassa ja toimitin sen jälkeen tyhjää hotellihuoneessani jonkin aikaa, mutta olin liian väsynyt tehdäkseni mitään järkevää. Lopulta kuitenkin ajoin 7-Eleveniin ostamaan ananaspiiraita ja palautin samalla mopon vuokraamoon. Sain takuurahat takaisin ja kävelin huoneeseeni nukkumaan päiväunia.
Oli jo pimeää, kun heräsin. Päätin lopulta kävellä syömään samaan erinomaiseen thaimaalaiseen ravintolaan, jossa olin ennenkin käynyt. Paistettu riisi ananaksella ei ollut parhaita syömiäni annoksia, mutta kyllä se alas meni.
Paluumatkalla törmäsin sattumalta Zlataan, joka oli ilmeisesti kävelemässä sukelluspuodista kotiinsa. Hän oli varsin sydämellisellä tuulella, ja juttelimme hetken sukeltamisesta. Hän oli pannut merkille rennon olemukseni veden alla, kehui kurssin parhaaksi ja suositti Advanced Open Water Diver -tutkinnon suorittamista. Rakas ruåtsalainen käärmeenkasvattaja-laskuvarjohyppääjä-laitesukeltajaserkkuni voinee siis ehkä vihdoin lopettaa muistuttamisen siitä kahdeksan vuoden takaisesta maltanreissusta jolloin minulla oli veden alla huomattavia tasapainovaikeuksia, koska minulla ei ollut tarpeeksi painoja. Ilmaisin myös tukeni Ukrainan urhealle kansalle, ja Zlata totesi tilanteen olevan kieltämättä vaikea joka tekee hänestä ajoittain kireän. Heidän läheisensä ovat kuitenkin toistaiseksi turvassa, lukuunottamatta erästä henkilöä, joka oli menehtynyt muutamia päiviä sitten rintamalla. Esitin surunvalitteluni. Sukelluspuodin työntekijät tekevät parhaansa kerätäkseen rahaa hankkiakseen tarpeellisia asioita ukrainalaisille. Jälkeenpäin ajatellen olisin voinut myös tarjota apuani, millaista sitten ikinä voisinkaan tarjota, mutta ei tullut siinä tilanteessa mieleen.
Huomenna on edessä kotiinlähtö ja olen siitä hyvin iloinen.