Havahduin aamulla kahteen asiaan. Ensiksi, olin herännyt verraten myöhään. Toiseksi, en löytänyt kehostani sellaista lihasta joka ei olisi tähtiportinkatsomisen jäljiltä kipeä. Päätin siis jatkaa eilistä Minecraft-peliäni.
Minecraftin pelaamisen aloittaminen on minulle sinänsä vaikeaa, että minun on hyvin vaikea löytää sellaista karttaa, josta pitäisin. Kuin ihmeen kaupalla ensimmäinen kokeilemani kartta oli kuitenkin juuri sellainen kuin halusin. Verraten lähellä aloituspaikkaa oli suuri ja lämmin valtameri täynnä koralliriuttoja. Meren rannoilla oli myös viidakkoa, metsää, suota ja aavikkoa. Seuraava ongelma oli, että Minecraftin nykyiset versiot generoivat maastoon luolia joka paikkaan. Niihin on turhan helppo pudota ja taittaa niskansa, lisäksi ne tekevät maisemasta ikävän näköisen. Joskus luolastot sai asetuksista pois päältä, mutta ei enää. Minulla oli muistaakseni joskus modi, jolla ne sai poistettua, mutta en kyllä muista enää suunnilleenkaan että kuinka sitä käytettiin tai mikä sen nimi oli. Aloin googlata asiaa, löysin esimerkkikoodia ja tein testejä. Jätän tähän tulevaisuuden itselleni ohjeet siitä, mitä tein: luolien poistamiseksi tarvitaan niin sanottu data pack, jossa on hakemistossa data/minecraft/worldgen/configured_carver tiedostot canyon.json, cave_extra_underground.json ja cave.json. Kyseisissä tiedostoissa on arvo probability, jonka voi laittaa nollaan. Valitettavasti uusimmassa Minecraft-versiossa on tavallisten tylsien luolien lisäksi uudentyyppisiä ihan kiinnostaviakin luolia (lush caves), jotka haluaisin jättää jäljelle. Koska peli on Microsoftin valmistama, ei ole mahdollista poistaa vain osaa luolista, vaan kaikki menevät kerralla. Voin kuitenkin ehkä muuttaa asetuksia niin, että luolia syntyy vain syvällä maan alla. Se tekisi pelaamisesta paljon siedettävämpää ja mahdollistaisi samalla kiinnostavien luolien syntymisen.
Sitten tulikin aika suksia kielikoululle. Kokoonpano oli suunnilleen sama kuin eilen ja kiinatar oli vähän myöhässä kuten tavallista.
Tällä toisella kurssilla opetus on huomattavan erilaista kuin ensimmäisellä kurssilla. Ykköskurssilla keskityttiin lähinnä esimerkkisanojen, -kysymysten ja -vastausten täsmälliseen toistamiseen. Tällä kurssilla puhutaan paljon vapaamuotoisemmin, tunnin aluksi vaihdetaan kuulumisia ja opettaja jaarittelee niitä näitä opeteltavalla kielellä. Tämä sopii minulle ihan hyvin. Arvelisin kahden opetustaidon asiantuntijan lapsena, että tarkoituksena on ensin takoa päähän perusäänteet, toonit ja perussanasto mahdollisimman hyvin, jotta myöhemmin voimme keskittyä luonnollisempaan kommunikaatioon.
Tällä kurssilla minulla ei ole enää paperikirjaa, vaan teen muistiinpanoni iPadilla kurssikirjan PDF-versioon. Se mahdollistaa käsin kirjoittamisen, mutta kulkee fyysistä kirjaa helpommin mukana, sitä ei voi hukata ja kirjaa voi tarpeen vaatiessa lukea myös tietokoneella tai kännykällä. Kurssin englantilainen oli saanut puhuttua itselleen thaiksi kirjoitetun oppikirjan, jollaisen olisin itsekin halunnut. Sitä ei kuitenkaan ollut saatavilla sähköisessä muodossa, jos ymmärsin koulun virkailijaneidin puheet oikein.
Lähdin koululta kotiin ja tilasin ruokaa (jonka nimi ei muuten ole khau phat gai kuten luulin, vaan samantyyppinen ruokalaji nimeltään khau man gai). Sitrusrutistimeni on paljastumassa jo tässä vaiheessa erinomaiseksi ostokseksi. Ajattelin mennä katsomaan Nelliä yliopistolle, mutta hänellä on niin kova kiirus opetella piirtämään kasveja, että menen huomenna. Samalla reissulla käyn Faan kanssa uimassa.
Illasta käytin reilusti aikaa Minecraftin asetusten ronklaamiseen. Saa nähdä, saanko ikinä aloitettua itse peliä.