Nukuin yön kahdessa osassa kahdeksan osan sijaan, joka oli hyvin positiivista edistystä. Räkätautia on tosin yhä jäljellä. Läheiseni eri puolella maailmaa ovat etädiagnosoineet sairauteni syyksi monenlaista aina koronaviruksesta malarialoiseen, mikä on tietysti mitä hurmaavinta huolenpitoa. Yksi antoi myös ystävällisen muistutuksen testamentin tekemisen tärkeydestä.
Kuten minulle usein sairaana käy, olen alkanut himoita monenlaisia ruoka-aineita. Näitä ovat tällä kertaa mm. päärynämehu, ruisleipä, meetvursti, juusto, kylmäsavulohi, japanilainen pizza ja persikkamehu. Kuntoni oli kohentunut niin paljon, että päätin käydä ruokakaupassa niitä ostamassa. Olin myös puhunut Faan tuomaan minulle appelsiineja.
Menin siis kasvomaski päässä Central Ladpraon Tops-supermarkettiin ostoksille. Lastasin koriin meetvurstia, savustettua juustoa ja voita. Sitten leipomustiskille ruisleipää ostamaan. Valikoin hyllystä suurikokoisen ruisleipäköntin ja laitoin sen tarjottimelle harmitellen, että minulla ei ole kotona leipäveistä. Kun vuoroni leipomustiskillä tuli, myyjätär tiedusteli että haluanko viipaleita. Ilmaistuani suostumukseni hän laittoi leivän leivänviipalointikoneeseen joka leikkasi sen parissa sekunnissa identtisen paksuisiin osiin. Totta kai heillä on leivänviipalointikone, kaikkihan sen nyt tietävät että sellainen kuuluu joka paistopisteen vakiovarusteisiin. Viipaleenpussituksen jälkeen jatkoin matkaa. Lastasin koriin vielä americcalaisia suklaakeksejä ja Pringles-perunalastuja. Varsin hupaisasti myynnissä oli kaksi perunalastupurkkivarianttia eri hinnoin: Aasian koko ja muun maailman koko. Persikkamehua tai päärynämehua ei ollut, muita makuja kyllä senkin edestä. Myyjillä oli punakultaiset paidat kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi.
Ruokaostoksiini kului noin tuhat bahtia. Makuaistini ei ollut aivan Menin kotiin mutustelemaan ruokiani. Meetvursti oli hyvää, ruisleipä pahaa, mansikkamehu hyvää. Juustoa en maistanut Sain myös Faalta pussillisen makeita appelsiineja, jollaisen söin. Söin oikeastaan aika paljon eri asioita, en ole nauttinut parin viime päivän aikana kuin hyvin vähän ruokaa. Pystyin keskittymään riittävästi opetellakseni thaita, joskin suuri osa ajasta tuntui kuluvan prokrastinointiin. Iltaan mennessä olin pitkälti oppinut ruuminosien nimet, joita minulta varmasti tiedusteltaisiin.