Olen palautunut täysin normaalitilaan pientä köhää lukuunottamatta.
Kielikurssin kakkososaa on jäljellä kaksi päivää. En ole tyytyväinen siihen prosenttiin, jolla olen kurssilla käsiteltyjä sanoja oppinut. Minun on kuitenkin myönnettävä, että se, mitä on opittu on iskostunut hyvin syvälle selkärankaan ja olen alkanut jopa jossain määrin ajattelemaan thaiksi, tosin vain mitä yksinkertaisimpia asioita.
Olen leikitellyt ajatuksella, että voisin yrittää ensi talvena oppia samaan tapaan japania kun olen nyt opetellut thaita. En tosin tiedä, onko täällä siihen sopivaa koulua. Etsin sellaista aamulla, mutta en löytänyt yhtäkään sellaista joka auttaisi myös koulutusviisumin kanssa. Sitä voi toki miettiä myöhemminkin.
Sain kielikoulusta ison paperinivaskan, jotka minun tulee viedä maahanmuuttovirastoon seitsemäs päivä helmikuuta. Ei kuudes päivä eikä kahdeksas päivä, vaan seitsemäs päivä. TM47-paperia ei kuulemma tarvitse täyttää. Minulle kerrottiin, että voin varata ajan, mutta maahanmuuttoviraston verkkopalvelussa ei ollut ensi näkemältä sopivaa kategoriaa. Kielikoulun virkailija lupasi selvittää asiaa.
Asia, jonka harva farangi tuntuu tietävän on, että Chatuchakissa on aina markkinat. Viikonloppuisin enemmän kojuja on auki ja paikalla on enemmän lössiä, mutta markkinoita ei ole viikolla missään nimessä suljettu toisin kuin nimi “Chatuchak weekend market” antaisi olettaa. Vielä harvempi tuntuu tietävän, että kävelemällä markkina-alueen läpi kauppakeskus Mixt Chatuchakin taakse pääsee lemmikkieläinmarkkinoille, jossa on enemmän uhanalaisia lajeja kuin Thaimaan viidakoissa yhteensä. Sieltä saa niin koiria, kissoja, kaneja, marsuja, hiiriä, hamstereita, kultakaloja, mangusteja, apinoita, tarantelloja, siilejä, liskoja, sammakoita, lintuja, kookosrapuja kuin käärmeitäkin. Se on yksi Bangkokin ainutlaatuisimmista paikoista, josta ei kuitenkaan tee oikein mieli ostaa mitään. Jokainen voi nimittäin varmaankin arvata, että täällä eläintenpitosäädökset eivät ole aivan samaa luokkaa kuin Suomessa. Ja säädöksistä viis, ketään ei pahemmin kiinnosta noudattaa niitäkään sääntöjä mitä täällä on.
Kiinatar tuli mukaani markkinoille. Suuri osa kojuista oli kuitenkin suljettu, ja päätin tulla takaisin paremmalla aikaa sunnuntaina. Joitakin harvoja kojuja oli auki, ja kiinatar piti etäisyyttä liskoihin, käärmeisiin ja kilpikonniin. Hän ei jostain syystä pidä niistä! Sen sijaan hän osti markkinoilta paketillisen kylpypyyhkeitä, koska ne ovat täällä kuulemma edullisia. Tämän jälkeen söimme Mixt Chatuchakissa. Tunsin oloni hieman haikeaksi, koska kiinatar on lähdössä takaisin Koreaan ensi viikolla heti kurssin loputtua.
Illalla yritin saada Xbox-emulaattorin toimimaan (ei onnistunut, pelit käynnistyvät ja kuulen äänet mutta näen pelkän mustan ruudun) ja kuvata taloni katolta timelapse-videon Don Mueangin kentästä käyttäen timelapse-sovellukseni light trails -ominaisuutta (onnistui). Varsin mielenkiintoinen lopputulos alla.
Sää on ollut pilvinen lähes joka päivä. Olen odottanut kunnon aurinkoista keliä jo pitkään monenmoisia kuvausprojekteja varten, mutta sellaista ei ole hirveästi ollut.