Uusi taso, uusi opettaja. Koska luokassamme on vain kolme oppilasta, olemme kaikkein pienimmässä nurkkahuoneessa. Jostain syystä aamun oppitunnit ovat täynnä, mutta iltapäiväkursseille ei tule vapaaehtoisesti kukaan. Yksilöllisempi opetus ei toisaalta ole haitaksi, ja iltapäiväkurssin voisi valita pelkästään sen takia. Meille jo tutun kiinalaisen lisäksi kurssilla on yksi korealainen, joka kävi polttelemassa tupakkia joka tauolla. Hän esitti varsin skandaalimaisia väittämiä, kuten sen että hänellä olisi vaimo ja seitsemän tyttöystävää. Vähän epäuskottavaltahan tuo kuulostaa, mutta on tällä reissulla nähty kummallisempaakin.
Oppitunti ei sujunut erityisen hyvin. Koin, että olin jotenkin unohtanut hyvin paljon sanoja, eikä kiinalaisella sujunut paljon paremmin. Tällä kurssilla ohjelma on vapaamuotoistunut entisestään, kurssin alkaessa taulu on tyhjä ja opettaja kirjoittelee sille vähän mitä sattuu päivän aikana. Käytämme taas vaihteeksi oppikirjaa apuna. Edellisellä kurssilla sitä ei ollutkaan käytetty juuri lainkaan.
Illalla kävin kaupassa ostamassa limettejä, koska ne olivat ikävästi päässeet loppumaan. Sitten aloin tutkia internetistä makuupusseja, koska Nellin mukaan tarvitsisin sellaisen tulevalle matkalle. Olen samaa mieltä, olen jo tällä reissulla tarvinnut makuupussia useasti ja tarvitsisin varmaan tulevaisuudessakin. Päätin investoida kunnolliseen ja käydä huomenna etsimässä sellaista kaupoista. Valinnanvaraa ei valitettavasti ole juuri yhtään. Thaimaassa myydään vain harvan laatuvalmistajan makuupusseja (jos paikallista halpatuotantoa ei lasketa). Rahanmeno vituttaa armottomasti jo etukäteen.
Olen tällä hetkellä yhdessä maailman saastuneimmista kaupungeista.