Nell oli uhannut lähteä aamulla markkinoille taas kello 8, mutta sen sijaan nukuimme/nuokuimme huoneessamme kymmeneen asti ja lähdimme liikkeelle vasta puoliltapäivin.
Pyöräilimme samaan paikkaan, jossa olimme edellisenä päivänä käyneet. Käynnissä oli markkinoiden lisäksi jonkinlainen festivaali. Se oli selvästi buddhalainen, koska se järjestettiin temppelin lähellä ja kaiuttimista kuului jatkuvasti erittäin kovaäänistä buddhalaisten munkkien rukouslaulua. Tapahtuman pääaktiviteettina vaikutti olevan jonkinlainen kollektiivinen ruuanlaitto. Useilla suurilla padoilla tai pannuilla oli jotain vähän hernekeiton näköistä ainetta, jota oli jatkuvasti sekoitettava soutuveneen airoa muistuttavilla puukepakoilla. Sekoittamisen aloittivat nuoret tytöt, sen jälkeen kyläläiset sekoittivat sörsseliä vuorotellen. Minutkin laitettiin sekoittamaan. Nell kertoi sekoittamisen kestävän kuusi tuntia ja tämäntyyppistä seremoniaa harjoitettavan lähinnä etelässä, ei keskellä Thaimaata tai iisaanin suunnalla, josta Nän on kotoisin. Aikamme sekoitettuamme saimme syödäksemme ilmaista paistettua kanaa ja Nän teki tulista salaattia.
Jossakin vaiheessa havaitsin, että Nell taisi olla minulle jostain syystä vihainen. En ollut tästä erityisen huolissani. Nell on aika usein minulle vihainen, ja asia saataisiin varmasti selvitettyä. Vähän harmillista se kuitenkin oli, koska Nell lakkasi puhumasta minulle. Nell ja Nän pyöräilivät kylän lähellä olevan joen yli kulkevalle sillalle ja ottivat valokuvia. Sitten he menivät toiselle sillalle jossa olimme viime kerrallakin käyneet ja ottivat lisää kuvia. Otin itsekin muutaman, sitten laskeuduin sillalta alas ja menin kahlaamaan kirkkaaseen matalaan veteen, jossa ui suuria mustia kaloja. Paikallisia lapsia oli joessa uimassa varsin runsaasti vanhempiensa valvonnassa. Myös Nell ja Nän tulivat alas ottamaan kuvia.
Sitten Nell ja Nän lähtivät takaisin mökkiin ja menin perässä. Nell ilmaisi ärtymyksensä jostakin, mutta lingvististen haasteiden takia en saanut vielä tässä vaiheessa selville, mistä oli kysymys. Mökissä kävin ensi töikseni suihkussa näiden kahden tutkiessa kasvinäytteitään ja reppujaan. Sitten tiedustelin Nelliltä, että miksi hän on vihainen. Sain uskoakseni syyn selville: hän ei pitänyt siitä, että pidin AirPodseja korvissani ollessamme markkinoilla, etenkään silloin kun söimme. Hänen mielestään se ei ollut ollenkaan kohteliasta. Tämä oli ymmärrettävää. Esitin pahoitteluni, jonka jälkeen hän oli paljon tyytyväisempi ja suostui puhumaan minulle jälleen.
Nell sanoi, että professori tulee hakemaan meitä lentokentälle kello 18. Päätin käydä hyvissä ajoin ennen tätä vessassa. Tulin yllätetyksi kirjaimellisesti housut kintuissa, kun Nell ilmoitti kello 17:40 että professori on täällä juuri kun olin päästämässä pytonia pönttöön. Miten tässä aina käy näin? Onneksi oma reppuni oli tässä vaiheessa täysin pakattu, joten pääsin saman tien lähtemään.
Professori ajoi meidät siis Nakhon Si Thammaratin lentokentälle puhuen matkalla durianeista. Laitoin reppuni ruumaan, koska olin halunnut ottaa puukkoni mukaan. Se olisi ollut toisaalta liian painavakin (8.5 kiloa ilman pikkureppua) käsimatkatavaraksi, muuta niitä harvemmin punnitaan. Tämä oli sinänsä hyvä päätös, että Nell ja Nän olivat ostaneet itselleen 15 kiloa matkatavaroita, mutta heidän 4.5 kilon kasvinäytesäkkinsä ei mahtunut tähän kiintiöön mukaan. Laitoimme sen ruumaan minun nimissäni. Ilmeisesti Thai Vietjet ei välitä siitä, montako nyssäkkää ruumaan laitat, kunhan yhteispaino ei ylity.
Odottelimme lentokentällä kaikkiaan kolmisen tuntia. Nakhon Si Thammaratin kenttä on pieni, eikä sieltä nähdäkseni lennetty koko päivänä mihinkään muualle kuin Bangkokiin. Kävelimme portilta kentän poikki koneeseen. En muista tehneeni näin aikaisemmin millään kentällä.
Kone lensi Suvarnabhumiin noin seitsemässäkymmenessä minuutissa, mutta itse lentokentälle sisään pääsemisessä meni vielä kaksikymmentä minuuttia, koska kone rullaili vartin ympäriinsä ja sitten meidän oli vielä kuljettava lentokenttäbussilla portille. Laukkumme saimme liukuhihnalta melkein heti ja kuljin sitten Nellin ja Nänin perässä kellariin. Siellä on rautatieasema, jota kautta pääsee Airport Rail Linkillä Phaya Thain BTS-asemalle. BTS-kortti tai MRT-kortti eivät kuitenkaan käyneet täällä, vaan tätä varten oli pakko ostaa taas jälleen kerran uudenlainen junalippu. Satoja ihmisiä oli jonottamassa harvoille toimintakuntoisille lippuautomaateille, jotka toimivat käteisellä. Nän osti meille kolme lippua virkailijalta, ja pääsimme odottamaan junaa.
Kotiin tulin vasta hyvän aikaa puolenyön jälkeen. Yllätyin positiivisesti: asunnossani oli käynyt myynti-esittelyä varten siivooja, josta minun ei (toivottavasti) tarvinnut edes maksaa mitään. Asioita oli järjestetty vallan miellyttävästi ja pinnat oli kaikki puhdistettu. Myös lakanat oli pesty ja asunnossa oli hyvä tuoksu. Olin oikein tyytyväinen. Voisin ehkä itsekin palkata tänne siivoojan käymään vaikka kerran kuussa.