Terrrrrvetuloa matkalle Narathiwatin provinssiin lähelle Malesian rajaa! Kuten aiemmin vierailemani Yalan, Songkhlan ja Pattanin provinssit, Yala on tunnettu villistä luonnostaan sekä islamistisalafistiekstremistiterroristijihadisteistaan, josta syystä alueelle menemistä tulee ehdottomasti välttää.
Matkustamme yöjunalla. Matkassa kestäisi 21 tuntia. Lähdimme siis liikkeelle kello 13:10 eli kielikoulu jäi kokonaan väliin. Olisin ehtinyt tunniksi kouluun jos olisimme lähteneet myöhemmällä junalla, mutta ilmeisesti tämä selitykseni oli kaikunut kuuroille korville, vaikka olin sen aiemmin esittänyt. Ilmeisesti emme myöskään pääse maanantaiksi takaisin, toisin kuin tähän asti oli minulle tiedotettu. Miksei minulle koskaan kerrota mitään?
Pakkasin siis aamulla reppuni, ostin matkaevääksi Grabin kautta kalliin rullakebabin ja lähdin BTS:llä/MRT:llä Bang Suen päärautatieasemalle. Tapasin siellä Nellin. Juna ei ollut yhtä täynnä kuin viime reisuulla Nakhon Si Thammaratiin matkatessa ja farangeja oli vähemmän.
Istuimme junan penkeille ostellen silloin tällöin ruokaa junassa olevilta kaupustelijoilta. Investoin kuplakaakaoon. Kuplateestä en niin tiedä, mutta kaakaomuodossa juoma on erinomaista.
Käytin aikaa kuunnellen kirjaa, luonnostellen iPadilla, ilmaisten Oikeita Mielipiteitä™ internet-foorumeilla ja luin pari Lucky Lucke -sarjakuvakirjaa. Ja yhden Tintin.
Yö laskeutui, ja penkit muutettiin nukkumapaikoiksi. Nell valitti, kun junassa ei saanut kunnon ruokaa ollenkaan. Tämä olikin vähän kummallista. Itse olin aseistautunut mainitulla rullakebabilla, joten omalta kannaltani tilanne oli hyvä. Olisin varmaan yrittänyt jakaa sen, mutta siinä vaiheessa kun kävi selväksi että kaupustelijoita ei tulisi enää tänä iltana paikalle, kebabbi oli jo syöty.
AirAsialla on sivumennen sanoen ikävä tapa lykätä ostoskoriisi pyytämättä ja yllättäen erilaisia matkatavaroita, vakuutuksia ja muita lisäpalveluita jotka on helppo vahingossa ostaa. Suositan välttämään kyseistä puljua.