Kielikoulun kolmoskurssin opiskelijamäärä oli palannut normaalivahvuuteen eli kahteen.
Päätin päivän päätteeksi käydä tutkimassa yliopistoa. Vaaleanpunakukkaiset puut (Tabebuia rosea) olivat nimittäin sielläkin täydessä kukassa. Olin nähnyt niitä junasta jonkin verran, ja halusin tutkia maisemaa paikan päältä.
Poistuin siis junasta Kasetsartin asemalla ja kävelin päärakennuksen eteen kuvia ottamaan. Moni muukin oli tullut näemmä samoihin ajatuksiin, ja paikalla oli varsin paljon opiskelijoita kuvia ottamassa. Kävelin yliopistolla jonkin aikaa ympäriinsä, saavutin tutun kala-altaan KV-toimistorakennuksen takana ja aloin sitten kävellä kotiin.
Kävelin yliopiston pohjoispuolelle ja jatkoin kotia kohti Bang Buan kanaalin rantaa pitkin. Kuten todettua, Thaimaassa ei paljon rantabulevardeista perusteta. Tämä hiljattain remontoitu alue muodostaa kuitenkin poikkeuksen. Khlongin rantaan oli pykätty jonkinlaista kävelyreittiä ja siirtonurmikkoakin sinne oli laitettu. Muoviroskaa vaan oli harmillisesti joka paikassa ja aivan vieressä oli vilkkaasti liikennöity tie. Alue ei ole tosin vielä valmis muutenkaan.
Muistatteko, kuinka mainitsin maksimihapenottokykyni parantuneen tasolle, jolla se oli vain alhainen sen sijaan että se olisi ollut erittäin alhainen? Noh, se alkoi välittömästi tuon jälkeen huonontua ja on nyt huonompi, kuin koko mittaushistorian aikana. En oikein ymmärrä, mistä on kysymys. Kenties hapenottokyky vain heikkenee todella nopeasti kohtuullisesta harjoitusmäärästä huolimatta, kello on rikki tai ilmanlaadulla/siitä johtuvalla maskin käytöllä on vaikutusta mittaustuloksiin.