Vapaa-aikani on kulunut rauhallisissa merkeissä.
Spotify-sovellukseni alkoi hiljattain herjaamaan, että kortiltani ei voitu tehdä veloitusta. Olin jo odottanutkin tätä. Korttini, johon Spotify-tilaus oli kytketty oli kryptopyramidihuijausfirma Crypto.comin tarjoama, ja sillä sai joskus Spotify-tilauksen rahat takaisin kryptovaluuttana. Kryptokuplan romahduksen jälkeen Crypto.com lopetti tämän edun, ja tilille tallettamani eurot kuluivat niin ikään hiljakseen loppuun jokakuisia Spotify-tilauksia maksaessa.
Päätin tilata Spotifyn itselleni thaimaalaisella luottokortillani. Ostin kuunteluaikaa koko vuodeksi, ja tilaukselleni tuli hintaa 1548 bahtia eli noin 42 euroa. Suomalaisella luottokortilla olisin joutunut pulittamaan samasta lystistä 132 euroa eli säästöä tuli 90 euroa. En ollut aivan varma, toimiiko palvelu tällä tavalla Suomessa miten pitkään, mutta hintaero oli niin suuri että mielestäni kannattaa ehdottomasti kokeilla.
Tänään huomasin, että en voinut kuunnella muutamaa kappaletta. Esimerkiksi Pekka Ruuskan Rafaelin Enkeli ja Juice Leskisen Eesti (on my mind) ovat muuttuneet käyttöliittymässä harmaiksi, eikä niitä voi kuunnella ollenkaan. Kyseessä lienee jonkinlainen lisensseihin liittyvä geoblokkaus. Kuuntelukelvottomia kappaleita on kuitenkin hyvin vähän.
Kävin myös hiljattain applekaupassa valittamassa AirPods Max -kuulokkeistani. Kyseisten kuulokkeiden sanka koostuu kahdesta erillään olevasta muoviputkesta, joiden välissä on pingotetusta verkosta koostuva pehmusteena toimiva osio. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä verkko heikkenee ja löystyy ajan myötä, jonka jälkeen pehmustevaikutuskin häviää ja kuulokkeet ovat päässä pelkän muovikehyksen varassa. Ei tunnu mukavalta ja vielä epämukavammalta tuntuu, kun kuulokkeiden silmiävetistävää hintaa ajattelee. Tiesin kuitenkin ongelman olevan kohtalaisen helposti korjattavissa, sankaan tuli vain ostaa kolmella eurolla silikonista tehty lisäosapehmuste Kiinasta. Uskoisin tämän ongelman näiden pehmusteiden helpon saatavuuden ja muilta käyttäjiltä kuulemieni kokemusten mukaan kuulokkeiden tyyppivika.
Takuu oli kuitenkin voimassa, joten marssin ihan periaatteen vuoksi applekauppaan katsomaan, tekisivätkö he mitään asialle. En ollut kovin optimistinen, ja joka tapauksessa sama ongelma olisi ollut mitä todennäköisimmin uudelleen edessä vuoden päästä. Tavatessani myyjä tutki kuulokkeita, totesi ongelman ja kysyi, että pidänkö kuulokkeita joskus kaulalla.
Samassa en ollutkaan enää Bangkokissa, vaan Lontoon Regent Streetiltä yhdeksän vuotta sitten. Muistin elävästi, kuinka olin valittanut heille virtakaapelin rispaantumisesta ja he vetosivat siihen, että tuotetta oli mahdollisesti käytetty väärin vetämällä liitin pois puhelimesta kaapelista kiinni pitäen. Myyjätaho siis yritti välttää vastuun vetoamalla käyttövirheeseen.
Ajatus siitä, että tavallisia kuulokkeita ei voi pitää kaulalla niitä vahingoittamatta on tietysti täysin naurettava. Ymmärsin kuitenkin pelin hengen, ja kielsin ehdottomasti koskaan pitäneeni kuulokkeita kaulalla. Myyjät neuvottelivat keskenään. Sen jälkeen tarina muuttui: he väittivät, että takuu ei korvaa vahinkoa, koska vahiko johtui siitä, että olin harrastanut kuulokkeiden kanssa liikuntaa. Menin täysin sanattomaksi. Kuulokkeiden korvapehmusteet ovat kangasta ja ne muuttuisivat liikuntaa harrastaessa hetkessä hiestä märiksi. En ole tästä syystä todellakaan harrastanut niiden kanssa liikuntaa kertaakaan, olen sitä erittäin tarkasti vältellyt. Vereni alkoi kiehua, ja minulta pääsi epäuskoinen nauru. Kielsin erittäin jyrkin sanankääntein koskaan harrastaneeni kuulokkeiden kanssa liikuntaa. Tämän jälkeen myyjät neuvottelivat vielä lisää, ja sain kuulla, että takuu ei korvaa vahinkoa, koska kyse on normaalista kulumisesta, mutta voisin ostaa uudet kuulokkeet puoleen hintaan. En tietenkään ostanut, ja annoin henkilökunnan kuulla kunniansa. Tarina siitä, miksi kuulokkeissa oli mukamas vikaa muuttui koko ajan, kyseessä oli aivan selvästi yritys keksiä joku tekosyy, jonka varjolla takuukorjausta ei tarvitsisi tehdä. Pidit kuulokkeita kaulalla? Vastoin käyttöohjetta, takuu ei korvaa. Pidit kuulokkeita pöydällä kun et käytä niitä? Vastoin käyttöohjetta, takuu ei korvaa. Söit jäätelöä kuulokkeet päässä? Vastoin käyttöohjetta, takuu ei korvaa. Läksin kaupasta ulos vannoen mielessäni, etten enää koskaan osta mitään ensimmäisen sukupolven tuotetta. Harmittelin myös, etten grillannut henkilökuntaa enempää, olisin voinut todennäköisesti saavuttaa joitakin lisämyönnytyksiä. Sillä ei tosin olisi ollut paljoakaan väliä. Kuten sanottua, uusi remontti olisi varmaankin ollut edessä vuoden päästä ja ongelma korjaantuisi pysyvästi käyttämällä pari euroa kiinakaupassa.
Olen tavallisesti lauhkea mies, mutta jos raha-asioissa on jotain epäselvyyksiä, niin muutun hyvin äkkiä perseeseen ammutuksi karhuksi.
Sitten tähän päivään. Kävin kissanäyttelyssä suosikkiostoskeskuksessani Central Ladpraossa. Näyttelypaikka oli ylimmässä kerroksessa eikä sinne ollut pääsymaksua.
Paikalla ei ollut vielä kovin paljon kissoja. Kissanruoka- ja kissanhiekkakauppiaita oli tosin senkin edestä. Näyttely kestäisi pari päivää, ja ilmeisesti suurimmat tilaisuudet olisivat edessä vasta lauantaina ja sunnuntaina.
Muutamia rokotettuja ja leikattuja löytökissoja paikalla kuitenkin oli, ja sellainen oli ilmeisesti mahdollista hankkia omaan kotiin. En kuitenkaan tiennyt, mitä ne maksoivat. Monille oli laitettu päälle jonkinlainen vaate. Tiedustelin syytä tähän. Kissoille tuli ilmastoidussa tilassa kuulemma kylmä ilman paitaa. Suomessa käyvät monesti ulkona pikkupakkasellakin eikä se vaikuta suuresti haittaavan, mutta ehkä thaimaalaiset kissat ovat erilaisia ja vuorostaan paremmin sopeutuneita elinympäristönsä kolmeenkymmeneen lämpöasteeseen.
Alueella oli kaupan myös muutamia rotukissoja. Lykoi-roduksi kutsuttua mallia oli tarjolla maltilliseen yhdeksänkymmenen tuhannen bahtin hintaan. Se muistutti minusta kapista sutta, eikä ollut erityisen mieltä ylentävä näky. Lisäksi paikalla oli tavattavissa muutama bengali ja brittiläisen lyhytkarvakissan pentuja.
Päätin käydä aikani kissoja katseltuani syömässä. Paikalle tuli koko ajan lisää eläimiä, ja arvelin niitä olevan enemmän, kun palaisin katsomaan niitä syötyäni.
Matkalla japanilaiseen ravintolaan juutuin kuitenkin Lego-leikkipaikan äärelle leluosastolla. Päätin rakentaa pallon. Käytin aika paljonkin aikaa pallon rakentamiseen, se oli varsin hauskaa hommaa näin pitkästä aikaa. Sitä kului niinkin paljon, että kävelin suoraan takaisin näyttelysaliin käymättä syömässä. Sinne oli tuotu tässä välissä muutama kokonaan kalju kissa.
Lähdin sitten oikeasti syömään. Menin japanilaiseen ravintolaan, ja tilasin kalliin lohisashimin. Järkytyin vähän, kun pöytääni kannettiin viisi huomattavasti odotuksiani pienempää lohenpalasta tarjoilukulhossa ruohon kera. Eikös me päätetty sen 70€ illallisen jälkeen Reykjavikissa, että ei enää koskaan fine diningia? Lohi ei maistunut juuri miltään. Sitten päätin uteliaisuuttani syödä lohenpalasen annoksen mukana tarjoillun vihreän vaahdon kera. Kastoin kalanpalan vaahtoon, ja laitoin sen sitten suuhuni. Tunsin välittömästi hirvittävän tulisuuden leviävän suussani, ja se eteni hengitysteitäni pitkin nenääni asti. Ahaa. Tämä taitaa olla sitä kuuluisaa wasabia. Tulisuuden tunne onneksi hävisi suustani hyvin nopeasti. Söin loput soijakastikkeen, tuon Japanin ketsupin kanssa. Vaikka annos oli pieni, oli se yllättävän täyttävä.
Lähdin ruokakaupan kautta kotiin, ja illalla tutkin kissarotuja. Thaimaalla vaikuttaa olevan pitkät perinteet kissanjalostuksessa (ei edes tiedetä, koska kyseinen puuha on aloitettu, arviolta 300-700 vuotta sitten), ja täällä syntyneitä rotuja ovat muun muassa wichien maat, khaau manii, khorat ja suphalak.