Mahidolin yliopisto

maanantaina 6. maaliskuuta 2023

Mahidolin yliopisto on tunnettu lääketieteellisestä tiedekunnastaan. Minua kiinnostaa lähinnä yliopiston englanninkielinen biologian koulutusohjelma. Olin jo useita kuukausia hautonut suunnitelmaa käydä paikan päällä kyselemässä kysymyksiä ja katselemassa paikkoja, mutta en ollut voinut tehdä sitä, koska olin ollut joka arkipäivä kielikoulussa eikä yliopisto ollut auki.

Kuljin ensin Victory Monumentille BTS:llä. Sitten nousin bussiin 515 (Google väitti numeroksi 4-61) ja aloitin kahdenkymmenenneljän kilometrin matkan yliopiston pääkampukselle Salayaan. Maksoin rahastajalle kaksikymmentäviisi bahtia, eli homma oli käytännössä ilmaista. Kiittelin onneani bussin helposta löytymisestä. Kuten lukijat saattavat muistaa, homma ei ole aina ollut näin suoraviivaista.

Googlen mukaan matkassa kestäisi puolitoista tuntia ja kartoissa näkyi moottoritieliittymien kohdalla kaikenlaisia ihmeellisiä kiertoteitä, joilla bussi kulkisi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan bussi kulki suorinta tietä yliopistolle. Matkassa kesti vain neljäkymmentä minuuttia.

Poistuin bussista ja lähdin katselemaan paikkoja. Kampuksella oli varsin rauhallista ja vähän ihmisiä. Kävelin vähän aikaa ympäriinsä ja totesin pääasiallisen liikkumisvälineen olevan täällä selkeästi polkupyörä. Kasetsartiin verrattuna autoteitä ja autoja oli paljon vähemmän.

Päätin mennä KV-toimistoon esittämään tiedustelujani. Katsoin puhelimestani sen sijaintia, ja samalla Google kertoi aukioloajat. Tänään vietettävä buddhalainen pyhäpäivä saattoi kuulemma vaikuttaa aukioloaikoihin. Buddhalainen pyhäpäivä? No niinpä tietysti! Olisihan minun pitänyt jo tähän mennessä oppia tarkistamaan paikalliset vapaapäivät. Ei ihme, että kampus oli niin rauhallinen. Menin International Collegen rakennukseen vielä toteamaan asiantilan. Muutamia oppilaita paikalla oli ja ilmeisesti jotain opetusta järjestettiin, mutta toimistot oli suljettu.

Harmittelin asiaa vähän aikaa ja päätin sitten katsella paikkoja muuten vaan. Kävelin ristiin rastiin kampusalueella katsellen kanavia, lampia ja arkkitehtuuria. Ensivaikutelma ei ollut minusta hirveän positiivinen, mutta fiilis parani ajan myötä. Näin lintuja ja liskoja. Lopulta päädyin varsin hienoon kasvitieteelliseen puutarhaan.

Puutarhasta käsin näkyi komea rakennus. Vaikka puutarha oli aivan rakennuksen vieressä, ei sieltä ollut thaimaalaiseen tapaan kävelyreittiä rakennukseen, vaan jouduin ensin palaamaan reilusti takaisinpäin ennen kuin pääsin rakennuksen eteen.

Ihastelin tätä arkkitehtuurillista erikoisuutta tovin jos toisenkin. Palasin sitten yliopiston keskiosiin ja ostin 7-Elevenistä päivän ensimmäisen ateriani, jonka söin auringon laskiessa. Yliopistolla vaikutti olevan paljon erilaisia kerhoja, joilla kaikilla oli oma pieni koppinsa alueella.

Kävelin takaisin bussipysäkille. Ylitin moottoritien siltaa pitkin, ja kävelin muutaman metrin, kunnes olin paikassa, jota Google Maps väitti bussipysäkiksi. Siellä ei ollut mitään pysäkkiin viittaavaakaan. Ei levennystä, ei kylttiä, ei reittitietoja. Henkilöautoja oli tien vieressä vinoparkissa. Muutama ihminen seisoi autojen peräosien kohdalla lähes ajokaistalla ja viittoi bussille. Bussi pysähtyi, ja he nousivat kyytiin. Oletin siis, että tämä todella on bussipysäkki ja jäin odottelemaan.

Bussi 515 tuli paikalle ja viitoin sille. Se pysähtyi ja nousin kyytiin usean paikallisen kanssa. Maksoin taas rahastajalle 25 bahtia ja jäin pois Victory Monumentilla toisen neljänkymmenen minuutin bussimatkan jälkeen.

Illalla tilasin ruokaa ensimmäistä kertaa elämässäni Taco Bellistä ja yllätyin positiivisesti. Päätin tilata toistekin.