Päätin lähteä vähän katselemaan maisemia. Olen jokseenkin pitkän prosessin jälkeen tehnyt sitä varten yhteensä kuusitoista hotelli- ja lentovarausta. Olen myös alkanut ymmärtää paremmin ihmisiä, jotka käyvät pakettimatkoilla, jotta heidän ei tarvitse tehdä kuuttatoista lento- ja hotellivarausta, se on nimittäin rankkaa puuhaa.
Erityisesti hotellivaraukset ovat melkoista 4D-shakin pelaamista dynaamista hinnoittelua käyttävien varaussivustojen kanssa. Ystäväni Ton näytti minulle lauantaina tempun, jolla voi saada hotellin halvemmalla: Jos yrität varata hotellin Agodan kautta, saat paremman hinnan jos laitat hotellin nimen Googleen ja käytät Googlen hotellinhakutoimintoa. Kun klikkaat Googlen hotellinvarausjärjestelmän antamaa linkkiä Agodaan sen sijaan että menisit Agodaan suoraan, alentaa Agoda yleensä varauksen hintaa. Booking.comin kanssa tämä ei toiminut.
Monenlaiset tahot, lentoyhtiöt ja varaussivusto markkinoivat myös erilaisia kanta-asiakasalennuksia, mutta on jokseenkin vaikea näyttää toteen että niiden avulla säästäisi rahaa, koska täyttä hintaa ei peritä koskaan keneltäkään. Pahempaa kuin Maskun kalustetalossa.
Käytin suurimman osan päivästä reppuni pakkaamiseen. Lähinnä vaatteita. Tiesin, että seitsemän kilon painorajan yli mentäisiin, mutta en tiennyt kuinka paljon. Luotin siihen, ettei kukaan kuitenkaan punnitsisi reppuani, ei ollut ennenkään punninnut. Tiesin kuitenkin, että kiinattarelle oli joskus käynyt näin AirAsian lennoilla. Vaikka lisämaksu seuraisikin, niin pitkässä juoksussa epäilin tämän strategian tulevan halvemmaksi kuin matkatavaroiden ostamisen joka lennolle.
Päälle puettavien vaatteiden painoa ei ole rajoitettu, ja kaltaiseni ketku tietysti näkee tässä kätevän porsaanreiän. Muistelin miestä, joka Neuvostoliitosta bussilla tullessaan laittoi tullimaksut välttääkseen tullitarkastuksen ajaksi muina miehinä leikkokukan ostamaansa vodkapulloon ja pullon sitten pöydälle. Tullimies ei katsonut ”maljakkoa” kahta kertaa. Samassa hengessä pystyisin tarpeen vaatiessa laittamaan molemmat takit päälleni ja survomaan mittaviin taskuihini usean kilon edestä tavaraa ennen koneeseen yrittämistä. Aloin myös pohtia, olisiko jossakin myytävänä liiviä, jonka sisään voisi tarvittaessa laittaa tavaraa painorajan uhatessa. Olihan sellaisia. Eräässä oli yhteensä kaksikymmentäkuusi taskua ja povariin mahtui täysimittainen iPad. Täällä sellaisia liivejä ei ollut saatavana, mutta ehkä sellainenkin pitää joskus hankkia varmuuden vuoksi.
Kävin illalla saunassa rentoutumassa ja se teki varsin hyvää. Kävin myös pitkästä aikaa uimassa, koska allas tuntui viimein sopivan lämpimältä.
Illalla pakkasin vielä vähän lisää ja päätin siirtää kovalevyltäni matkaviihdettä läppärilleni. Kuudentoista teratavun 3.5” ulkoinen kovalevyni olisi turhan iso mukana kuljetettavaksi. Laitoin koneen sängylle ja kovalevyn sen viereen yöpöydälle. Samalla leikin vähän Usenetin kanssa ja latasin irc-clientin koneelleni.
Olin saanut siirron lähes valmiiksi, kun vaihdoin hieman asentoa ja lattialta kuului kamala rysäys. Kovalevy oli pudonnut yöpöydältä lattialle. Ei kovin korkealta, ehkä noin 30 senttiä. Se oli kuitenkin liikaa. Tiesin kuitenkin heti laitteen pitämästä raksutusäänestä kovalevyn olevan entinen. Dataa ei menetetty, koska Suomessa on varmuuskopio. Kirpaisee se silti, koska uuden vastaavan ostaminen maksaa kolmesataa euroa.
Pohdin sitten, kuinka vastaavat tapahtumat voisi välttää tulevaisuudessa. Onnettomuudelle altistavia tekijöitä olivat lyhyt datakaapeli joka veti kovalevyn pöydältä alas sekä kotelon liukkaus. Kovalevykotelon pohjassa ei ollut minkäänlaisia kumitassuja, ja kun johdosta vähän kiskaisi liukui se lähes kitkatta yöpöydän poikki. Nämä eivät kuitenkaan vaikuttaneet kovin varmoilta tavoilta estää tämäntyyppisiä onnettomuuksia. Kovalevyn säilyttäminen periaatteellisesti pelkästään työpöydän peränurkassa tai lattialla (vaatii sen podemmän kaapelin) olisi auttanut, mutta se on jossain määrin epäkäytännöllistä esimerkiksi televisioon yhdistettäessä. Paras tapa ratkaista ongelma olisi käyttää verkkolevyä. Silloin kovalevy voisi olla aina samassa paikassa eikä sitä tarvitse koskaan siirtää mihinkään, vaan siihen voi yhdistää langattomasti. Tuon kokoiset kokoisia kovalevyjä ei ole ylipäätään varsinaisesti tarkoitettu siirreltäväksi. Olen pohtinut verkkolevyajatusta aiemminkin, mutta se tulisi jokseenkin kalliiksi, koska se vaatisi reitittimen hankkimista, mieluusti vieläpä 4G- tai 5G-reitittimen, jotta lähiverkosta pääsee myös internetiin. On toki mahdollista käyttää verkkolevyä sellaisessakin verkossa josta ei pääse internetiin, mutta silloin et voi surfailla samalla kun käytät kovalevyäsi. Omasta WLAN-verkosta olisi muutakin hyötyä.
Nukkumaan menin vasta reilusti puolen yön jälkeen. Yöunet jäisivät lyhyiksi, mutta sille ei voisi mitään. Jätin makuuhuoneen verhon vähän auki. Minun tuli nousta seitsemältä, ja luonnonvalon aiheuttama herätys olisi ehkä hieman vähemmän hirveä.
Bangkokissa ukkosti.