Olin laittanut kellon herättämään kahdeksalta ja lyllersin väsyneenä aamiaiselle. Tarjolla oli sen seitsemää sorttia, ja se oli myös varsin laadukasta.
Sisäisen kellon siirto on aina epämukava harjoitus. Huoneessani pohdin päiväunien ottamista, mutta se tekisi vaikeammaksi nukahtaa illalla. Nuokuin koneeni ääressä kirjoittamassa kunnes sain aikaiseksi lähteä huoneestani noin kello 13.
Hissien hitaus alkaa hiljakseen harmittaa. Otin kellolla aikaa, ja minulta kesti seitsemän minuuttia päästä huoneestani ensimmäiseen kerrokseen, ja siitä viisi kului pelkästään hissin odottamiseen.
Päätin suunnata katsomaan Petronas Towersia. Tiesin paikallisten ottavan paljon valokuvia rakennuksen läheisyydessä, ja siellä olisi varmasti hyviä kuvauspaikkoja jos ei muuta.
Kävelin 15 minuuttia metroasemalle ja kuljin yhden pysäkinvälin. Saavuin paikkaan, joka vaikutti vähän maanalaiselta ostoskeskukselta, tai ainakin ostoskeskus oli aivan vieressä. Valitsin summittaisesti uloskäynnin, ja portaat ylös noustuani tajusin olevani Petronas-tornien pihalla. Tämähän oli mitä kiinnostavinta! Kävelin vähän aikaa ympäriinsä ihaillen rakennuksia. Torneissa piti majapaikkaansa Malesian kansallinen öljy-yhtiö Petroliam Nasional Berhad eli Petronas, joka on tuottanut parhaimmillaan 15% Malesian valtion tuloista. Saisi Suomikin perustaa yhden öljy-yhtiön niin pääsisimme veroista. Petronas tunnetaan nykyisin todennäköisesti parhaiten Mercedes-AMG-F1-tallin pääsponsorina, etenkin koska Mersu voitti valmistajien mestaruuden kahdeksan kertaa putkeen 2014-2021.
Menin ovista sisään. Jotta kukaan ei varmasti unohtaisi mainittuja F1-mestaruuksia, oli sisääntuloaulan kattoon kiinnitetty Mercedeksen F1-auto. Sitten menin hyvin kapeita liukuportaita pitkin kellariin. Siellä oli mahdollista ostaa lippu tornikierrokselle. Totta kai. Suomessa on tottunut siihen, että jos lippua ei voi ostaa internetistä niin silloin niitä ei ole, mutta täällä tilanne on luonnollisesti toinen. Edessäni jonossa oli kolme seuruetta. Jonotin viisitoista minuuttia miettien, että miksi ihmeessä lipun ostossa kestää noin kauan. Lopulta tuli minun vuoroni, ja ostin lipun 98 ringgitillä. Halvempi tämä oli kuin Eiffel-torni. Minun tulisi olla paikalla kello 16:30, johon oli aikaa kaksi ja puoli tuntia.
Odottaminen ei haitannut ollenkaan. Kiertelin tornien ympärillä katsellen suihkulähteitä ja alueella olevaa varsin päheää puistoa. Lisäksi vietin jonkin verran aikaa tornin juurella olevassa kauppakeskuksessa.
Kello 16:15 menin takaisin tornien kellariin. Siellä oli turvatarkistus, reppuni otettiin säilöön ja nousimme sitten hissillä 41. kerrokseen. Saimme kävellä kävelysillalla kymmenen minuuttia ja ottaa kuvia. Sitten nousimme uudestaan hissiin, 83. kerrokseen josta jatkoimme toisella hissillä 86. kerrokseen. Sielläkin oli kymmenen minuuttia aikaa. Ihan hienoja valokuvia sieltä sai. 86. kerroksen esittelyalueella pyöri myös tietysti Petronaksen propagandafilmejä, jossa kehuttiin firmaa maasta taivaisiin. Olen varma, että firmalla on kunnialliset aikomukset, kuten tiedämme niin öljy-yhtiö ei ikinä tekisi mitään väärää.
Palasimme sitten takaisin 83. kerrokseen. Sieltä sai ostaa matkamuistoja. Otin ilmaisen esitteen. Korkeus 452 metriä, arkkitehtuurityyli postmoderni islamilainen, arkkitehti César Pelli, rakennusmateriaali betoni, hissejä 29.
Muuten ihan mukava kierros, mutta aikaa oli mielestäni hieman turhan vähän.
Laskeuduimme alas ja pääsimme toiseen matkamuistomyymälään, mutta en ostanut mitään. Kävelin kauppakeskuksessa ja alueella ympäriinsä vähän lisää ja otin lisää kuvia pohtien, että voisin odottaa auringonlaskua ja ottaa kuvia öisistä torneista. Olisin mahdollisesti halunnut käydä katsomassa myös Merdeka 118:aa, maailman toiseksi korkeinta rakennusta jonka olin Petronas Towersista käsin nähnyt mutta en saanut aikaiseksi. Se ei myöskään ollut vielä avoinna, enkä tiennyt näkisikö tornin juurelta mitään. Vertasin aiemmin Kuala Lumpuria Tampereeseen, ja lisää yhtymäkohtia on tullut ilmi: Kuala Lumpurissa on myös Näsinneula.
Söin ostoskeskuksessa erinomaista lammasta riisillä ja ihailin sitten torneja ulkoa päin. Illan hämärtyessä ostoskeskukseen tuli aika paljon ihmisiä, samoin kuin tornien ulkopuolella olevaan puistoon. Tämä oli selkeästi suosittu ajanviettopaikka. Paikalla pyöri myös paikallisia kaupustelijoita kamerahärveleiden kanssa, jotka ilmeisesti ottivat ihmisistä kuvia pientä korvausta vastaan.
Lähdin sitten metrolla takaisin hotellille kävellen taas sen viisitoista minuuttia asemalta. Käveleminen on täällä helpompaa kuin Bangkokissa, mutta ei siltikään kovin helppoa. Teiden varsilla on aika paljon katukojuja joita joutuu väistelemään ja autot ja mopot ajelevat vähän sinne sun tänne. Liikennevalojakin täällä on, mutta ne jotka ovat hotellin ja aseman välillä ovat varmaan rikki koska vihreä valo ei tunnu syttyvän sitten millään.