Nousin ylös ennen seitsemää. En ollut suoranaisesti elämäni kunnossa, mutta päätin silti jatkaa suunnitelmani mukaan varaamalleni matkalle Jaavalle. Laskelmieni mukaan tavallinen flunssa menisi ohi ennen kuin reissulla olisi mitään fyysistä rasitusta. Matkaa oli sitä paitsi siirretty jo kahdesti: alunperin olin ollut menossa Jaavalle jo koronaviruskeväänä ja tällä kertaa matkanjärjestäjäni oli joutunut siirtämään sitä parilla päivällä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi olla jo siellä. Tämä teki minusta jokseenkin kärsimättömän.
Kävelin rauhallista tahtia kohtaamispaikkaan kokeillen pankkiautomaattia. Se ei toiminut.
Noin kello 7:30 pihalle ajoi minibussi, josta tuli ulos kaksi ihmistä: keski-ikäinen mies joka oli ilmeisesti kuski ja pienikokoinen nainen, joka oli opas. Kyytiin tuli kaksi muutakin turistia: englantilainen mies ja hollantilainen hyvin pitkä nainen.
Ajoimme sitten länteen Balin rannikkoa pitkin. Matkalla alkoi näkyä etenevissä määrin moskeijoita ja hunnutettuja naisia. Nousimme lautalle, joka ajoi meidät ja minibussimme Jaavan saarelle. Suuntasimme rannikkotietä keskiselle Jaavalle kohti Bromon tulivuorta, joka on alueen hindulaisille pyhä.
Olen ollut aina kiinnostunut tulivuorista. Muistelisin, että isäni oli hankkinut minulle kirjan, joka kertoi tulivuorista ja maanjäristyksistä ja selitti geysirien toiminnan kun olin osapuilleen kuusivuotias ja se oli minusta mitä mielenkiintoisinta. Olin tavallaan ehtinyt unohtaa koko asian tässä vuosien varrella, mutta nyt kun ollaan maassa, jossa on aktiivisia tulivuoria enemmän kuin missään muualla maailmassa niin täytyyhän niitä käydä katsomassa. Varsin isojakin tapauksia on joukossa. Tamboran purkautuminen 1815 on voimakkain purkaus, josta meillä on aikalaiskuvauksia. Sadan kuutiokilometrin purkaus ja siitä seurannut nälänhätä tappoi kymmeniätuhansia ihmisiä Indonesiassa ja maailmanlaajuisesti. Toban kraaterijärven kohdalla oli muinoin vielä magnitudia suurempi tulivuori, joka otti ja räjähti noin seitsemänkymmentätuhatta vuotta sitten. Se syöksi ilmoille tuhansia kuutiokilometriä vulkaanista ainesta. Malesia peittyi yhdeksänmetriseen tuhkakerrokseen ja koko maailma eli vulkaanisessa talvessa seuraavat 6-10 vuotta.
Ensin matkasimme metsien, sitten riisipeltojen läpi. Ohitimme hiilivoimalan, jonka päästöt olivat Ruotsia suuremmat. Melko suuri osa autoista vaikutti kulkevan teillä varsin hitaasti, ehkä neljääkymppiä ja kuskimme ohitteli niitä ajamalla varsin pitkiä aikoja keskellä tietä tai kokonaan vastaantulijoiden kaistalla. Pysähdyimme pari kertaa syömään ja käymään vessassa. Yritin nukkua autossa, menestys ei ollut kovin kehuttavaa.
Illan tullessa saavuimme majoitukseemme Bromon välittömässä läheisyydessä noin kahden kilometrin korkeudessa merenpinnasta. Aluetta peitti sankka sumu. Huoneessani ei ollut lämmitystä eli lämpötila oli sama kuin ulkonakin, ehkä kymmenen astetta. Meillä oli tunnin verran aikaa ennen illallista, käytin sen vaatteiden vaihtoon ja nukkumiseen.
Kävelimme sitten läheiseen ravintolaan syömään. Seuraamme liittyi singaporelainen nuori mies ja ranskalainen pariskunta. Tämä lyhyt kävelymatka oli minulle yllättävän raskas. Lisäksi tiimiin liittyi paikallinen opas, kokeneen karpaasin oloinen varsin tummahipiäinen mies.
Ravintolaan päästyämme saimme lämmintä juotavaa. Havaitsin kuitenkin, että minulla alkoi olla aika kova vesijano. Erittäin kova. Nousin pöydästä, ostin nopeasti yhden pullollisen vettä ja otin pullosta muutaman kulauksen. Sitten näkökenttäni alkoi hämärtyä reunoilta ja sadattelin mielessäni ankarasti. Otin tiskin vieressä olevasta tuolista kiinni samalla kun silmissä sumeni täysin.
En pyörtynyt aivan täysin. Näköni alkoi palautua, ja havaitsin oppaideni olevan hyvin huolestuneen näköisiä ja muun seurueen vaikuttavan jokseenkin epävarman oloisilta. Kävelin takaisin pöydän ääreen ja melkein pyörryin uudestaan. Havaitsin, että minulla oli todella kuuma ja otin molemmat takit päältäni. Minulla oli tällöin päälläni vielä kaksi aluspaitaa. Oppaat ilmaisivat huolestumistaan verbaalisesti, toinen haki lisähappea ja toinen kysyi, että tulisiko minun mennä sairaalaan. Havaitsin, että molemmat käteni ja käsivarteni olivat menettäneet lähes kaiken voimansa ja tunsin samalla veren virtaamisen niihin, vähän kuten silloin kun muutat asentoasi palauttaaksesi puutuneen jalan normaalitilaan. Tätä jatkui useita minuutteja, mutta kun olin saanut juotua riittävästi vettä ja kaakaota aloin voida paremmin.
Olen pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, että tälle reisulle lähteminen flunssaisena ei ehkä ole älykkäimpiä hankkeita, joihin olen ryhtynyt.
Diagnosoin ongelman johtuvaksi flunssasta. Tiedän kokemuksesta, että esimerkiksi ympäristön nopeat lämpötilavaihtelut kuumeen aikana voivat johtaa vastaaviin tilanteisiin. Lisäksi olin todennäköisesti juonut päivän aikana aivan liian vähän. Selitin parhaani mukaan asiantilaa huolestuneille oppaille, ja vakuutin muillekin uteliaille olevani jokseenkin kunnossa. Söin myös tarjolla ollutta ruokaa. Naisopas pysyi seuranani niin kauan, että sain syötyä, tarjosi lisää kaakaota ja kyseli että olenko nyt aivan varma, että en haluaisi mitään muuta. Keskustelimme Bromolle kävelemisestä seuraavana päivänä. Opas sanoi, että kävelymatka ei ole pitkä eikä vaikea, vaan onnistuu helposti lapseltakin. Päätin, että asiasta on turha tehdä nyt mitään päätöksiä: tilanne näyttäisi varmasti selkämmältä aamulla. Lähdimme takaisin majoituspaikkaan.
Ulkoa kuului kovaäänistä rukoslaulua ämyreistä ja majoituspaikan sekä hotellin ohi kulkevissa autoissa oli äänistä päätellen kaksitahtimoottorit. Bromon ympäristön väestö on suurilta osin hindulaista ja viettää Nyepi-juhlaa samoin kuten balilaiset.