Nukuin yön kahdessa osassa ja nousin ylös aikataulun mukaisesti kello 3:30. Tunsin oloni huomattavasti eilistä päivää paremmaksi, ja päätin kiivetä Bromolle.
Saimme halutessamme valita itsellemme talvivarusteita, ennen kuin paikallinen opas tuli noutamaan meitä kahdella jeepillä ja aloitimme matkamme pimeydessä. Koko kylä oli pilven sisällä, joka teki pimeydestä vieläkin läpitunkemattomampaa. Opas tiedusteli vointiani useaan otteeseen.
Nousimme jeepeistä keskellä jotakin varsin laajaa aluetta, jonka koosta oli mahdoton olla siinä pimeydessä varma. Minulla oli käytössä otsalamppuni, mutta se kärsi ikävästä ongelmasta. Ilmassa oli niin sankka sumu, että kirkkauden lisääminen sai lähinnä ilman ja siinä liikkuvat partikkelit loistamaan eikä näkyvyys parantunut ollenkaan. Maaperä oli hiekkaista ja väriltään mustaa.
Lähdimme kävelemään hiekkaisen maan poikki. Jossakin vaiheessa ympärillämme kohosivat mustat seinämät ja sitten ne taas hävisivät. Havaitsin, että polulla oli jonkin eläimen lantakasoja. Edestäpäin alkoi kuulua matalaa jyrinää.
Tulimme pitkille portaille. Opas kertoi, että portaikko ja hindutemppeli on rakennettu paikkaan, joka useimmiten säästyy tuholta Bromon purkautuessa (varsin yleinen tapahtuma). Aloimme kiivetä portaita ylös. Aloin olla hieman huolissani rasituksen vaikutuksista terveyteeni. Jyrinä voimistui, ilmassa oli voimakasta rikinkatkua ja otimme hengityssuojaimet käyttöön.
Sitten olimme huipulla. Olimme nousseet sumupilven yläpuolelle. Kraatteria vaikutti kiertävän polku, jolla oli leveyttä metri tai kaksi ja sitä reunusti osan matkasta kaide, jonka tehtävä oli tehdä Bromon kraatteriin vahingossa päätyminen vaikeammaksi. Kraatterin sisusta oli täysin pimeä, mutta vesiputousmainen jyrinä sieltä kuului. Päätin kokeilla kuvata sitä puhelimen yötilan kanssa. Puhelin näki sen, mitä ihmissilmä ei: kraatterin pohjalta sumupilven keskeltä loisti punainen hohde.
Valon määrä lisääntyi hiljalleen. Otimme paljon kuvia auringonnoususta. Sumua virtasi vuoren reunojen yli kraatteriin, ja kävi selväksi että vuori itsessäänkin savutti melkoisesti.
Havaitsin oppaan kraatterin aidan vieressä ja aioin tiedustella häneltä, että mistä savu mahtaa koostua. Sitten huomasin, että hän on itse asiassa polvillaan pienen, ehkä kaksikymmentäsenttisen viisaudenjumala Ganeshan (se norsun näköinen) patsaan edessä rukoilemassa. Odotin, että hän sai toimituksensa valmiiksi ennen kuin aloin esittää kysymyksiä.
Opas sanoi pilven olevan suurilta osin tavallista vesihöyryä. Vettä päätyy jotakin kautta tulivuoreen joka höyrystää sen ja sylkee pilvenä ulos. Lisäksi mukana olisi jonkin verran rikkidioksidia.
Laskeuduimme portaita takaisin pilven sisälle ja kävelimme sitten takaisin jeepille. Nyt kun päivä oli valjennut, vastaan tuli valtavia määriä turisteja. Lantakasojen arvoitus selvisi: suurin osa tuli paikalle kauramoottorilla.
Suuntasimme sitten näköalapisteelle, josta Bromo ja sen ympärillä olevat ja sitä korkeammat sammuneet tulivuoret näkyivät. Saimme vähän aamupalaa. Sitten muut alkoivat kiivetä vielä ylemmälle näköalapaikalle, mutta itse en viitsinyt mennä. Naisopas jäi taas pitämään minulle seuraa ja juttelimme kaikenlaista. Hänellä on varsin vahva indonesialainen aksentti, mutta hän myös puhuu toisaalta jotenkin oudon selkeästi. Vaikea selittää.
Suuntasimme sitten takaisin majoituspaikkaan, otimme varusteet kyytiin ja nousimme minibussiin. Sitten lähdimme takaisin itään päin pysähtyen välillä syömään.
Pääsimme majoituspaikkaan illalla viiden aikoihin. Sitten kävimme syömässä iltapalaa. Seuraavana päivänä menisimme katsomaan Kawah Ijeniä. Saimme kuitenkin tiedon siitä, että itse Kawah Ijenin kraatteri olisi turvallisuussyistä suljettu, ja ainoastaan sen reunoilla pystyisi vierailemaan. Nousu Kawah Ijenille olisi kuulemma melkoisen raskas, paljon raskaampi kuin Bromolle.
Päätin jo tässä vaiheessa olla menemättä. Olin havainnut päivän aikana rintani kohdalla varsin kiintoisia tuntemuksia, jotka saattoivat kertoa tulkinnanvaraisesti esimerkiksi luulosairaudesta tai sydänlihastulevaisuudesta. Oli asia miten vain, niin miksi riskeerata terveys jos sillä ei edes saavuta mitään? Joutuisin joka tapauksessa tulemaan tänne joskus uudelleen Kawah Ijeniä katsomaan.
Illan tullen alueen äänimaisemasta kävi jälleen erittäin selväksi, että alueella oli vahva muslimienemmistö. Rukouslaulua soitettiin ämyreistä tunteja putkeen.
Mikäli tuntemukseni pitävät paikkansa, kuumetta ei ole ollut koko päivänä.